Kuten Jape tuossa pari merkintää sitten kyseli kommenteissa, että onko minulla siis kaksi miestä kierroksessa, niin periaatteessa on, periaatteessa ei:
Herra 11, eli Kaappi on poikennut luonani pariin otteeseen ja tämä reilu parin viikon takainen toinen herra oli vanha tuttu herra numero 6. Kuten mainitsin aiemmin, emme olleet nähneet moneen kuukauteen, vaikka yhteydessä olemme olleet säännöllisen epäsäännöllisesti, joten tämä tapaaminen oli... noh... aika nannaa ;)
Miksi luonnehdin hänen tapaamistaan sitten irtiotoksi?
Hmm... meistä on tullut omalla tavallaan hyviä ystäviä, jaamme keskenämme sellaisia asioita, joista ei muille pysty aina puhumaan. Omalla kohdallani näitä ovat olleet jopa tietyt, kipeätkin asiat lapsuudesta tai sellaiset omituiset tilanteet, mihin on päätynyt, mutta ei niistä kehtaa oikein kenellekään kertoa; vastavuoroisesti minä tiedän hänestä asioita mitä muut eivät tiedä. Joten kun menen hänen luokseen, menen vanhan tutun luokse, jatkaen siitä mihin viimeksi jäimme. Tämä itsessään aiheuttaa minulle sen olon, kuin irrottautuisin omasta elostani, omista murheistani hetkeksi aikaa. Tietäen, että luvassa on hervotonta hekotusta, paljon keskusteluja ja paljon itse aktiivisuuttakin :P
Ja tästä luottamuksesta ja ystävyydestä johtuen olemme keskenämme äärettömän luontevia. Niinkin on käynyt, että kesken keskustelun toisen katse on harhautunut omille teilleen ja kun toinen on lopulta saanut lauseensa päätökseen, toteaakin vain, että 'tulehan tänne.' Ja siitä se ajatus sitten lähti.
Pyhitänpä loppumerkinnän siis näille luonteville, mieleen jääneille kohtaamisille, muiltakin kerroilta kuin vain viimeisimmältä kierrokselta. Luvassa siis... oi kyllä, juurikin sitä...
seksiä... ;)
***
Kävin hakemassa puoliksi syödyn, pakastimeen vähän aikaisemmin laitetun paketin jäätelöä ja palasin takaisin sänkyyn mukanani jäätelön loppu parilla syvällä lautasella. Laskin toisen lautasen sivupöydälle ja menin oman lautaseni kanssa sängylle hänen viereensä. Pyysin häntä laittamaan silmänsä kiinni ja pitelin lusikalla sulaa jäätelöä ilmassa, odottaen sen tippuvan alas hänen vartalolleen. Kun se lopulta putosi, oli parahduskin sen mukainen... mutta kun nuolin jäätelön pois, ei ollut enää valittamista... ;) Äännähdykset olivat myös melkoisen kiitettävät siinä kohtaa, kun otin suuhuni jäätelöä ja suljin hänen kalunsa suuhuni imettäväksi...
Vaihdoimme osia, sain myös kokea sen raastavan kutkuttavan odotuksen tunteen, kun silmät kiinni odotan, koska kylmä iskee iholle - ja mihin kohtaan. Ja sen ihanuuden, kun kuuma suu tulee nuolemaan ja imemään sen pois...
Lopputulos?
Herkullista...
**
Saunoimme, kävimme välillä viilentymässä ja hän otti kylmän vesipullon mukaansa. Kysyin, epäilikö hän, että häntä alkaisi janottaa löylyissä. Hän vastasi kieltävästi todeten samaan hengenvetoon, että nyt hän voisi helposti härnätä minua... Kuten hän sitten tekikin - jääkylmä pullo kuumaa ihoa vasten aiheuttaa kummasti kiemurtelua. Kiemurtelua, huokailuja ja voihkauksia aiheuttaa myös vikkelä kieli kulkemassa iholla, tutkimassa kaikkia mahdollisia sopukoita...
Suihkussa hän työnsi minut kylmää seinää vasten, kääntäen lämpimän vesisuihkun seinää päin lämmittämään. Toki hän hoiti lämmittämisen itsekin kuumentaessaan minua sormineen, huulineen ja kielineen, härnäten ja vaatien. Lopulta tartuin hänen käsiinsä ja vaihdoin paikkaamme, painoin hänet vuorostaan selkä seinää vasten. Ja kieleni ja huuleni esittivät kyykistyessäni vaatimuksia, joihin hän lopulta myöntyi nauttien antaumuksella...
**
Ns. perusseksikin on erittäin nautittavaa hänen kanssaan, mutta kuten tässä hiljattain totesimme - jos on toinen yhtä kahjo kokeilemaan uusia asioita ja toteuttamaan pieniä toiveita, niin miksei sitten hyödyntäisi tätä tilaisuutta? Ja olemme myös hyödyntäneet...
Eräs tällainen pieni, "kaino" toive (okei, myönnetään, ihan silkka fantasia...) minulta oli, että minuun käytäisiin kiinni heti, kun astun ovesta sisään. Olimme jutelleet tästä muutamaan otteeseen, joten ihan niin spontaania se ei välttämättä ollut, koska sitä osasi odottaa, mutta toteutus oli kuitenkin oikein kelpo:
Pääsin ovesta sisään, sain otettua kengät pois, takin naulakkoon ja laukkuni lattialle laskettua. Sitten olinkin jo seinää vasten painettuna ja vaatteitani riisuttiin kiivaasti. Paita pois, liivit heti perässä, kämmen puristuen rinnan ympärille ja sormet haaroihin kiusaamaan vielä farkkujen päältä. Tappelua vyön kanssa, käsi farkkujeni alle ja mmmhhh... Suu rinnannipukkaa näykkien, sormet sisääni painuen... Lopulta sain omatkin käteni toimimaan ja aloin repiä häneltä vaatetta yltä. Minä takaisin tiukasti seinää vasten, jalkaani nostettiin ylemmäs ja... almost there. Päädyimme lopulta lattialle - karkea matto selkää vasten tuntuu muuten yllättävän mukavalta, kun ottaa kokonaisuuden huomioon - jossa sitten pääsi ottamisen meininkiin oikein kunnolla... AH.
Lopulta kuitenkin siirryimme lattialta sängylle jatkamaan loppuun... maton karkeus alkoi kuitenkin kostautua ;)
Kun hengitys oli tasaantunut huipennuksen jälkeen:
"Huuuuuh... että tervetuloa vaan," totesin virnistäen.
Hän ratkesi nauruun.
***
Hih. Taidanpa lopettaa muistelot tähän ja säästää vähän paukkuja myöhemmillekin postauksille. Alan kohta innostua, jos lisää kirjoitan ;)
Enjoy.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste viikonloppu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste viikonloppu. Näytä kaikki tekstit
torstai 29. lokakuuta 2009
sunnuntai 16. elokuuta 2009
"Oliko se omatunto hyvä sillon?"
Vietimme viikonlopun Harrin kanssa yhdessä.
Harri tuli luokseni perjantai-iltana melko myöhään - oma toiveeni, että sain nukkua perjantain ja lauantain välistä yövuoroa varten sopivasti - ja hän hiipi nukkumaan joskus yhden maissa jättäen minut jatkamaan huohotuksiani aamukuuteen asti.
Herätys olikin sitten jo aamuyhdeksältä - lähdimme pelaamaan air softia. Harri halusi minut mukaansa, että näkisin, minkä parissa hän tosiaan hilluu kerran-pari viikossa, hän oli hommannut minullekin varusteet lainaan siksi päiväksi.
Herätys itsessään oli kyllä Harrin taholta erinomainen - havahduin jossain välissä, että Harri nousi ylös viereltäni ja nukahdin heti uudestaan. Sitten säikähdänkin säpsähtäen hereille, kun kännykkäni soi - sama kännykkä, johon yleensä tulee työpuhelutkin. Hamuan äkkiä puhelimen yöpöydältä käteeni ja katson näytöstä, että Harri soittaa. Käännyn ympäri vain nähdäkseni Harrin hekottamassa puhelin kädessään vieressäni ja kiroan häntä oikein kunnolla. Hän ei ollut varma, että olinko laittanut meille herätyksen soimaan, vaan oli itse herännyt jollain sisäisen kellonsa tarkkuudella ennen yhdeksää ja päätti toteuttaa minulle tällaisen herätyksen. En voinut olla hänelle kylläkään ärtynyt kovin kauaa, koska huumorintajuni oli myös hereillä. Ja totesin, että herätystapa oli minulle täysin oikea - minut saa parhaiten hereille suorastaan säikyttämällä; jos Harri olisi hiljaksiin halaillen ja maanitellen alkanut herätellä, en olisi ollut illallakaan vielä virkeänä.
Päivä pelatessa oli mainio. Tosin omalta osaltani pelaamiset jäi yhteen erään - hukkasin nimittäin ensimmäisessä erässä kiväärini ammuslippaan (go blondi, tosin Harri lohdutti, että niin käy monelle) enkä sitten alkanut kerjätä keneltäkään vara-asetta. Harmitti vain, kun en itse saanut ammuttua ketään, sain osuman reiteeni samalla kun aloin etsiä lipastani. Seurasin sitten muiden pelaamista offgame-alueella ja makoilin auringossa tyytyväisenä. Ja tietysti, kun seuraa pariakymmentä poikaa ja miestä armeijahenkiset varusteet päällä, todella innostuneena siitä mitä tekevät, niin eihän siinä tullut edes tylsää.
Ilta meni kotonani sitten jutellessa ja ollessa, pari ystävääni tulivat käymään pikaisesti myös. Härnäsin Harria ajatuksella, että menisimme käymään vanhempieni luona sunnuntaina. Tästä sitten keskustelu siirtyi aiheeseen, josta olimme jo aiemmin puhuneet...
Lopputulos: ei, emme vieläkään varsinaisesti seurustele. Tämä on tosin enemmän kuin tapailua, koska olisimme voineet tuon pelin järjestää niinkin, että olisimme vain käyneet pelaamassa ja kumpikin mennyt omilla kyydeillä kotiinsa. (Nyt itse asiassa Harrin kämpällä käydessämme Harri totesi, että lähdetään kohta kotiin, tarkoittaen siis minun asuntoani. Hetken aikaa hänellä meni, ennen kuin korjasi sanamuodon. Virnuilin hänelle, että hänpä on äkkiä asettunut taloksi luokseni.)
Syy tähän löytyy yhdestä raudasta, joka vielä hehkuu Harrin niskassa. Asia, jonka olisi pitänyt jo hoitua alkuviikosta, mutta siirtyi ensi viikkoon Harrista riippumattomista syistä. Se aiheuttaa hänelle miettimistä, oikein urakalla ja täysin ymmärrettävästä syystä - ei, en vieläkään erittele sen tarkemmin mistä kyse. Ja hänellä muutenkin ajatukset hieman sekaisin, joten tänään hän lähti aamupäivällä jo takaisin kotiinsa, miettimään asioita läpi. Sanoin hänelle eilen illalla (kolmen tunnin unien ja ulkona vietetyn päivän jälkeen olin hyvin herkällä päällä), että pidän hänestä ja välitän hänestä ja jos hän kaipaa aikaa, niin haluan sitä hänelle myös antaa. Harri sanoi tietävänsä sen ja totesi, että me selviämme tästä kyllä.
Sängyssä sitten, ennen kuin maltoimme alkaa nukkua:
"Oliko omatunto silloin hyvä?" Suukko. Suukko.
"Olihan se." Suukko. "Todella hyvä." Virnistys ja suukko.
"Oletko katunut?" Pidempi suukko.
"En todellakaan." Suukko ja pehmeä naurahdus. "Suorastaan kiitellyt."
Suukko. "Hyvä."
Ja suukottelu ja suutelu jatkui, muuttuen kevyeksi huulten kosketukseksi, siitä aivan henkäyksen kaltaisiksi hipaisuiksi ja lopulta vain hengitimme hetken huulet aavistuksen erossa toisistaan, katsoen toisiamme silmiin.
Ja voin vaikka vannoa, että sydämeni vavahti.
Harri tuli luokseni perjantai-iltana melko myöhään - oma toiveeni, että sain nukkua perjantain ja lauantain välistä yövuoroa varten sopivasti - ja hän hiipi nukkumaan joskus yhden maissa jättäen minut jatkamaan huohotuksiani aamukuuteen asti.
Herätys olikin sitten jo aamuyhdeksältä - lähdimme pelaamaan air softia. Harri halusi minut mukaansa, että näkisin, minkä parissa hän tosiaan hilluu kerran-pari viikossa, hän oli hommannut minullekin varusteet lainaan siksi päiväksi.
Herätys itsessään oli kyllä Harrin taholta erinomainen - havahduin jossain välissä, että Harri nousi ylös viereltäni ja nukahdin heti uudestaan. Sitten säikähdänkin säpsähtäen hereille, kun kännykkäni soi - sama kännykkä, johon yleensä tulee työpuhelutkin. Hamuan äkkiä puhelimen yöpöydältä käteeni ja katson näytöstä, että Harri soittaa. Käännyn ympäri vain nähdäkseni Harrin hekottamassa puhelin kädessään vieressäni ja kiroan häntä oikein kunnolla. Hän ei ollut varma, että olinko laittanut meille herätyksen soimaan, vaan oli itse herännyt jollain sisäisen kellonsa tarkkuudella ennen yhdeksää ja päätti toteuttaa minulle tällaisen herätyksen. En voinut olla hänelle kylläkään ärtynyt kovin kauaa, koska huumorintajuni oli myös hereillä. Ja totesin, että herätystapa oli minulle täysin oikea - minut saa parhaiten hereille suorastaan säikyttämällä; jos Harri olisi hiljaksiin halaillen ja maanitellen alkanut herätellä, en olisi ollut illallakaan vielä virkeänä.
Päivä pelatessa oli mainio. Tosin omalta osaltani pelaamiset jäi yhteen erään - hukkasin nimittäin ensimmäisessä erässä kiväärini ammuslippaan (go blondi, tosin Harri lohdutti, että niin käy monelle) enkä sitten alkanut kerjätä keneltäkään vara-asetta. Harmitti vain, kun en itse saanut ammuttua ketään, sain osuman reiteeni samalla kun aloin etsiä lipastani. Seurasin sitten muiden pelaamista offgame-alueella ja makoilin auringossa tyytyväisenä. Ja tietysti, kun seuraa pariakymmentä poikaa ja miestä armeijahenkiset varusteet päällä, todella innostuneena siitä mitä tekevät, niin eihän siinä tullut edes tylsää.
Ilta meni kotonani sitten jutellessa ja ollessa, pari ystävääni tulivat käymään pikaisesti myös. Härnäsin Harria ajatuksella, että menisimme käymään vanhempieni luona sunnuntaina. Tästä sitten keskustelu siirtyi aiheeseen, josta olimme jo aiemmin puhuneet...
Lopputulos: ei, emme vieläkään varsinaisesti seurustele. Tämä on tosin enemmän kuin tapailua, koska olisimme voineet tuon pelin järjestää niinkin, että olisimme vain käyneet pelaamassa ja kumpikin mennyt omilla kyydeillä kotiinsa. (Nyt itse asiassa Harrin kämpällä käydessämme Harri totesi, että lähdetään kohta kotiin, tarkoittaen siis minun asuntoani. Hetken aikaa hänellä meni, ennen kuin korjasi sanamuodon. Virnuilin hänelle, että hänpä on äkkiä asettunut taloksi luokseni.)
Syy tähän löytyy yhdestä raudasta, joka vielä hehkuu Harrin niskassa. Asia, jonka olisi pitänyt jo hoitua alkuviikosta, mutta siirtyi ensi viikkoon Harrista riippumattomista syistä. Se aiheuttaa hänelle miettimistä, oikein urakalla ja täysin ymmärrettävästä syystä - ei, en vieläkään erittele sen tarkemmin mistä kyse. Ja hänellä muutenkin ajatukset hieman sekaisin, joten tänään hän lähti aamupäivällä jo takaisin kotiinsa, miettimään asioita läpi. Sanoin hänelle eilen illalla (kolmen tunnin unien ja ulkona vietetyn päivän jälkeen olin hyvin herkällä päällä), että pidän hänestä ja välitän hänestä ja jos hän kaipaa aikaa, niin haluan sitä hänelle myös antaa. Harri sanoi tietävänsä sen ja totesi, että me selviämme tästä kyllä.
Sängyssä sitten, ennen kuin maltoimme alkaa nukkua:
"Oliko omatunto silloin hyvä?" Suukko. Suukko.
"Olihan se." Suukko. "Todella hyvä." Virnistys ja suukko.
"Oletko katunut?" Pidempi suukko.
"En todellakaan." Suukko ja pehmeä naurahdus. "Suorastaan kiitellyt."
Suukko. "Hyvä."
Ja suukottelu ja suutelu jatkui, muuttuen kevyeksi huulten kosketukseksi, siitä aivan henkäyksen kaltaisiksi hipaisuiksi ja lopulta vain hengitimme hetken huulet aavistuksen erossa toisistaan, katsoen toisiamme silmiin.
Ja voin vaikka vannoa, että sydämeni vavahti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)