Päivitinpä tuossa treffiprofiilinikin uuteen uskoon, vaihtui kuva ja kuvausteksti. Käynyt siellä nyt lähestulkoon päivittäin kurkistamassa, joten profiilini näkynyt etusivulla --> enempi kurkkaajia --> jopa viestejä ja flirttejäkin. Ja koska käyn tätä yhden naisen mielenosoitustani, että naisetkin tekisivät siellä aloitteita, flirttailisivat ja laittaisivat viestejä, niin onpahan tullut viestiteltyä sielläkin puolella pitkästä aikaa vähän enempi. :)
Tulostakin on syntynyt omalla tavallaan, meseen on lisätty muutama uusi tapaus, joidenka kanssa keskustelut kylläkin kulkevat hieman takkuilevasti. Eräs hieman vakavammin otettava tapaus oli otettu, kun olin hänelle laittanut viestiä menemään treffipalvelun puolella, koska oli itse miettinyt viestin laittamista myös minulle, mutta minäpä ehdin ensin ;)
Myös eräs vanha tuttu otti jälleen kerran sitä kautta yhteyttä... tämä tapaus siis sellainen, jonka olen aikanaan muutama vuosi sitten luokkakaverini kautta tavannut, kun menin sanomaan kaverilleni, että pitäisiköhän sitä löytää mies itselleen ja hänelläpä oli juuri sopiva tarjokas mielessään... Kävin hänen luonaan pari kertaa kahvilla, kerran tein ruokaakin, mutta hän ei minua sytyttänyt ja silloinen kiireinen kevät puski päälle, joten se juttu sitten jäi. Hän on ottanut muutaman kerran sen kevään jälkeenkin yhteyttä, milloin tekstiviestillä ja noin vuosi aikaa myös juuri tuon treffipalvelun kautta.
Tällä kertaa yhteydenotto treffipalvelussa yksityisviestin muodossa oli omalla tavallaan suloinen, helkkarin ahdistava ja tietyiltä osin jopa pelottavakin. Sisältö muutamalla muokatulla lauseella pähkinänkuoressa: "Olisiko mahdoton ajatus, jos meistä tulisi onnellinen pari? Edetään ihan rauhassa, voitaisiin tapailla niin pitkään kuin haluat, että opitaan tuntemaan toisemme, vaikka se veisi ikuisuuden, voin kyllä odottaa."
Ehdotti kahvittelua ja muutenkin tapaamista, mutta lopulta totesin hänelle suoraan, etten halua herättää liikoja toiveita, koska silloin muutama vuosi sitten ei sytyttänyt enkä usko, että nytkään on tilanne muuttunut.
Hän ei ole vastannut tuohon viestiini, mutta näen palvelusta, että hän on lukenut sen. Joten jos jäisi lopultakin tähän...
Ja sitten... lisää näitä minuun enempikin ihastuneita, mutta jotka eivät varsinaisesti omia sytykkeitäni saa palamaan... Aiemmasta merkinnästäni:
"Ennen kuin herra seitsemää kävin tapaamassa, kävin myös kahvilla yhden toisen herran kanssa. Tämä tuli täysin ex tempore, kun olin matkalla Maggien luokse ja viritys (treffipalvelun kautta tavattu) soitti minulle ja ehdotti paluumatkalleni kahvitapaamista. Istuimme huoltoaseman kahvilassa noin tunnin verran jutellen, hän piti keskustelua yllä. Jokin hänessä tökki vastaan - minä kun perustan tähän paljon puhuttuun vaistooni ja fiilikseen monta asiaa - ja tunne taisi olla molemminpuolinen, ettei siitä ainakaan vakavampaa puhetta edes syntynyt. Nykyään juttelemme Facebookin välityksellä silloin tällöin ja tsemppaamme toisiamme ihmissuhteissa. Hän antoi myöhemmin pisteet minulle siitä, että ainakin pysyin kahvitreffeillä loppuun asti enkä hylännyt häntä heti alkuunsa, kuten eräs toinen tyttö hänelle teki myöhemmin."
Oivoi. Tässä nyt on mennyt muutama viikko, että olen päivittäin Facebookissa kirjoitellut yksityisviestejä tämän herran kanssa - nimettäköön hänet nyt vaikkapa Huliksi. Sunnuntaina hän tuli lopulta käymäänkin; peruin torstain mahdollisuuden tapaamiseen niin virkeyssyistä perjantain pitkälle työpäivälle kuin siitäkin syystä, että Kaapin pirulainen onnistui keskiviikkoiltana jättämään kaulalleni jäljen, jolla en halunnut Hulin tunteita loukata... Köh. Huli kun oli tehnyt viesteissään selväksi kiinnostuksensa ja ihastuksensa minunlaiseeni naiseen ja minuun erityisesti.
Tapaaminen meni ihan mukavasti, kahvittelimme ja herkuttelimme tarjottavilla, joimme glögiä ja kuuntelimme musiikkia, kappaleita, joita hän halusi minun kuulevan. Huli on herrasmies ja tietyiltä osin myös täysin romantikko, joten hän tuli kyllä lähelle, muttei ahdistanut. Tai no... oma ahdistukseni johtui lähinnä siitä syystä, että en halunnut häntä työntää poiskaan, koska kosketus ja läheisyys tuntuu kuitenkin hyvältä, mutten toisaalta antaa vastakaikuakaan, koska en kulje ihan samalla vakavuusasteella hänen kanssaan, hänen suhteensa.
Kai se olisi fiksuinta todeta hänelle, ettei olisi häntä kohtaan oikein antaa jutun edetä noita hänen jakamiaan suukkoja pidemmälle, koska itse en samanlaista tunteen paloa koe...
Äh.
Kaipa tämä tästä.
**
Ai niin, Liatian blogin kommenteissa vilisseisiin arveluihin niin Roosalle kuin muillekin tiedoksi:
Ei, emme ole kovin aktiivisesti olleet Harrin kanssa yhteydessä tässä viime viikkoina. Annan hänelle aikaa, annan itselleni aikaa. Eikä tapailun ollut tarkoituskaan jatkua heti vaan ehkä sitten myöhemmin, tarkoittaen ensi kevättä, jolloin koulutus olisi pois alta ja muutama muukin juttu varmasti paremmin selvillä hänen puoleltaan.
Ja kuten Liatia itse fiksusti siellä vastasi kommenteissa:
"Pointti oli siinä, että ihmisten pitää antaa itse elää niinkuin parhaakseen näkee. Ihan vain senkin takia, että oppisi jotain."
Näinpä. Kuulun itse siihen ryhmään, jonka täytyy oppia asiat molempien kantapäiden kautta, ennen kuin oppii. Harrin suhteen siis voisi sanoa toisen kantapään olevan vielä täysin tietämätön... :p
Mutta se tästä aiheesta. Etenkin muissa blogeissa sitä käsitellessä, jos jotain kysyttävää ja paasattavaa löytyy, niin tänne puolelle, kiitos.
***
EDIT 4.11.09 klo 16:45:
Ja paskat. Facebook osaa myös näimmä vittuilun jalon taidon. Ensimmäinen uutinen, jonka etusivullani näen, on se, että Harri on uudessa suhteessa.
Now I feel like an idiot. Tämä tosin vasta pienen itkukohtauksen jälkeen.
Luojan kiitos puhelintyölle, oli pakko ryhdistäytyä siinä kohtaa, kun puhelin alkoi soida linjoilta...
Näytetään tekstit, joissa on tunniste virityksiä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste virityksiä. Näytä kaikki tekstit
tiistai 3. marraskuuta 2009
torstai 15. lokakuuta 2009
Sutinaa Kaapissa
Viikonlopun irtiottoni onnistui, mutta palataan siihen toisessa merkinnässä myöhemmin sitten.
Torstai-iltana sain jo omalta osaltani hieman irrottautumista, kun Kaappi tuli käymään pitkästä aikaa; olin luvannut edellisviikolla tehdä omenapiirakkaa kahvin kanssa tarjottavaksi. Puhelinvuoroani oli vielä vähän aikaa jäljellä hänen täällä ollessaan, joten hän sai siitäkin kuunnella oman osansa. Ja kuulla osansa sivusta minulta ammattimaisemmin ottein, joskus keväällä yritimme kyllä puhelinseksiä ihan 'aidosti' mutta olin silloin siinä hommassa vielä paljon paljon arempi...
Joimme kahvit, nautimme piirakkaa ja juttelimme, nauroimme keskenämme. Olimme jälleen sohvalla, kuten niin monta kertaa aiemminkin, kun hän on luonani käynyt. Erinäisten keskustelujen ja taivutteluidenkin jälkeen päädyin jälleen makaamaan selälleni sohvalle, pää hänen sylissään.
Ja jos voisin jostakin ihmisestä irrottaa jonkun osan käyttööni, niin hyödyntäisin varmaan Kaapin kädet - suuret, lämpimät kourat, jotka silittelevät ja paijailevat kaikessa rauhassa.
Odotin tuttavaani käymään tuomassa erään asian illan aikana, joten emme edenneet sohvalta pidemmälle. Mutta kun tuttava oli käynyt, jäimme Kaapin kanssa kahden, joten juttu hieman karkasi käsistä...
Totesin Kaapille pienen ajan hellittelyjen jälkeen, että muuten kyllä, mutta tänä iltana enää ei lähempää tuttavuutta. Olin kuitenkin melkoisen väsynyt päivästäni ja koko viikosta, joten uni olisi tullut tarpeeseen, enkä kokenut voivani 'antaa parastani' sillä hetkellä. Hän totesi, että kuitenkin jotain pientä vastapalvelusta olisi kiva saada, koska aiemmilla kerroilla en ole tehnyt hänelle vastavuoroisuuden nimissä mitään, vaikka hän onkin pitänyt minua hyvänä.
Hymähdin hänelle, koska hän heitti tuon puoliksi tosissaankin. Kuljeskelin olohuoneessa Kaapin istuessa vielä sohvalla, koomisen viattomalta näyttäen. Katsoin häntä hetken aikaa ja kuljin hänen ohitseen makuuhuoneeseen, toteamalla vain ohi mennessäni, että tuleeko hän mukanani.
Ja tulihan hän...
Noh. Sanotaanpahan vain, että virkistyin kuitenkin jonkin verran väsymyksestäni, ettei se vain pieneksi vastapalvelukseksi jäänyt... mutta aikamoista säätämistä touhu kieltämättä oli, koska pituuseroa meillä keskenämme on se noin 30 senttiä. Mutta helkkarin hauskaa meillä oli ja kyllä siinä valmistakin tuli... ;)
Nyt Kaappi on huomenna tulossa luokseni leffailtaa viettämään. Ehdotti hän tapaamista viime sunnuntaillekin, mutta kieltäydyin, koska en ollut kotosallakaan koko päivänä. Ja hieman häiritsi ajatus, että Kaappi olisi tullut käymään heti sunnuntaina kun lauantaina olin ollut toisen herran luona...
Homma on siis täysin kevytluontoista Kaapin kanssa - keskustelimme aiheesta, että ei mitään vakavampaa, vain tapailua, missä muutkin on sallittuja.
Just for fun.
Torstai-iltana sain jo omalta osaltani hieman irrottautumista, kun Kaappi tuli käymään pitkästä aikaa; olin luvannut edellisviikolla tehdä omenapiirakkaa kahvin kanssa tarjottavaksi. Puhelinvuoroani oli vielä vähän aikaa jäljellä hänen täällä ollessaan, joten hän sai siitäkin kuunnella oman osansa. Ja kuulla osansa sivusta minulta ammattimaisemmin ottein, joskus keväällä yritimme kyllä puhelinseksiä ihan 'aidosti' mutta olin silloin siinä hommassa vielä paljon paljon arempi...
Joimme kahvit, nautimme piirakkaa ja juttelimme, nauroimme keskenämme. Olimme jälleen sohvalla, kuten niin monta kertaa aiemminkin, kun hän on luonani käynyt. Erinäisten keskustelujen ja taivutteluidenkin jälkeen päädyin jälleen makaamaan selälleni sohvalle, pää hänen sylissään.
Ja jos voisin jostakin ihmisestä irrottaa jonkun osan käyttööni, niin hyödyntäisin varmaan Kaapin kädet - suuret, lämpimät kourat, jotka silittelevät ja paijailevat kaikessa rauhassa.
Odotin tuttavaani käymään tuomassa erään asian illan aikana, joten emme edenneet sohvalta pidemmälle. Mutta kun tuttava oli käynyt, jäimme Kaapin kanssa kahden, joten juttu hieman karkasi käsistä...
Totesin Kaapille pienen ajan hellittelyjen jälkeen, että muuten kyllä, mutta tänä iltana enää ei lähempää tuttavuutta. Olin kuitenkin melkoisen väsynyt päivästäni ja koko viikosta, joten uni olisi tullut tarpeeseen, enkä kokenut voivani 'antaa parastani' sillä hetkellä. Hän totesi, että kuitenkin jotain pientä vastapalvelusta olisi kiva saada, koska aiemmilla kerroilla en ole tehnyt hänelle vastavuoroisuuden nimissä mitään, vaikka hän onkin pitänyt minua hyvänä.
Hymähdin hänelle, koska hän heitti tuon puoliksi tosissaankin. Kuljeskelin olohuoneessa Kaapin istuessa vielä sohvalla, koomisen viattomalta näyttäen. Katsoin häntä hetken aikaa ja kuljin hänen ohitseen makuuhuoneeseen, toteamalla vain ohi mennessäni, että tuleeko hän mukanani.
Ja tulihan hän...
Noh. Sanotaanpahan vain, että virkistyin kuitenkin jonkin verran väsymyksestäni, ettei se vain pieneksi vastapalvelukseksi jäänyt... mutta aikamoista säätämistä touhu kieltämättä oli, koska pituuseroa meillä keskenämme on se noin 30 senttiä. Mutta helkkarin hauskaa meillä oli ja kyllä siinä valmistakin tuli... ;)
Nyt Kaappi on huomenna tulossa luokseni leffailtaa viettämään. Ehdotti hän tapaamista viime sunnuntaillekin, mutta kieltäydyin, koska en ollut kotosallakaan koko päivänä. Ja hieman häiritsi ajatus, että Kaappi olisi tullut käymään heti sunnuntaina kun lauantaina olin ollut toisen herran luona...
Homma on siis täysin kevytluontoista Kaapin kanssa - keskustelimme aiheesta, että ei mitään vakavampaa, vain tapailua, missä muutkin on sallittuja.
Just for fun.
maanantai 28. syyskuuta 2009
Ihastumiset ja viritykset
Jos nyt unohdetaan peruskouluaikaiset ihastumiset sun muut (niitä tulee kyllä mieleen heti neljäkin eri ihmistä) ja lähdetään toisen asteen koulusta liikkeelle.
* Olin pitkään ihastunut luokkakaveriini ja hänkin oli omalla tavallaan ihastunut minuun - hän tosin ei halunnut viedä juttua pidemmälle, koska välimatkaa oli kuulemma liikaa, n. 50 km. No, tätä nykyä voin vaan todeta, että se ei ole matka eikä mikään, mutta silloin se oli paljon, kun ei ollut ajokorttia vielä eikä muutenkaan paljoa mahdollisuuksia reissata ja tapailla. Päädyimme erään hyvin, hyvin humalaisen tupari-illan päätteeksi suutelemaankin yhtenä kesänä (hmm, itse asiassa sama kesä, jolloin tapasin herra yhdenkin), mutta kuten todettua, se ei sitten edennyt siitä. Tosin jahkasimme tästä asiasta vielä seuraavaan kevääseen, kunnes luovutin aiheesta kokonaan menetettyäni häneen hermot erinäisten sattumusten johdosta.
* Herra kahden jälkeen... oivoi, netin kautta ihastumisten ja viritysten suhteen elämäni suorastaan kukoisti sillä saralla. Pari-kolme tapausta tulee mieleen, joita en koskaan päässytkään tapaamaan joko omista tai heistä johtuvista tilanteen muutoksista: milloin tekniset ongelmat tulivat vastaan, jolloin emme tienneet missä kohdata, vaikka olimme samassa kaupungissa; milloin oletettu vapaapäivä muuttuikin työntäyteiseksi; milloin ei vaan rohkeus riittänyt. Nämä siis kaikki silkassa kevytmielisessä merkityksessä olevia menetettyjä kohtaamisia. Ja yksi tapaus tulee mieleen, jonka kanssa kävimme syömässä hampurilaiset ja ajelimme kaupungilla, mutta lähempää tuttavuutta emme tehneet, vaikka hän vihjasikin.
* Herra seitsemän kanssa kilpasilla oli toinenkin mies, ihan naapurikunnasta, treffipalvelun kautta tavattu myös kuten seiskakin. Kävin hänen kanssaan kahvillakin, mutta juttu ei paljoa kulkenut ja hän totesi jälkeenpäin, että muuten voisin ollakin ihan hyvä tyyppi, mutta jotain puuttuu. Nauroin hänelle, että hitto, hän ehti sanoa sen ensin, joten minun suustani sitä ei voida enää kuitata naisten hömpötykseksi ;D Juttu kuoli kokoon sitten pikkuhiljaa, nyt en ole hänestä kuullut moneen moneen aikaan mitään.
* Ennen kuin herra seitsemää kävin tapaamassa, kävin myös kahvilla yhden toisen herran kanssa. Tämä tuli täysin ex tempore, kun olin matkalla Maggien luokse ja viritys (treffipalvelun kautta tavattu) soitti minulle ja ehdotti paluumatkalleni kahvitapaamista. Istuimme huoltoaseman kahvilassa noin tunnin verran jutellen, hän piti keskustelua yllä. Jokin hänessä tökki vastaan - minä kun perustan tähän paljon puhuttuun vaistooni ja fiilikseen monta asiaa - ja tunne taisi olla molemminpuolinen, ettei siitä ainakaan vakavampaa puhetta edes syntynyt. Nykyään juttelemme Facebookin välityksellä silloin tällöin ja tsemppaamme toisiamme ihmissuhteissa. Hän antoi myöhemmin pisteet minulle siitä, että ainakin pysyin kahvitreffeillä loppuun asti enkä hylännyt häntä heti alkuunsa, kuten eräs toinen tyttö hänelle teki myöhemmin.
Talven aikana ja tämän vuoden puolella ihastumisia ja viritelmiä onkin kertynyt aika paljon... Treffipalvelun kautta itse asiassa kaikki, en tänä vuonna ole paljoakaan seksichatissa aikaani viettänyt. Näistä...
* ...ensimmäinen ihastus - hieman taiteellinen tyyppi, huumorintajuinen. Juttelimme mesessä jonkin verran ja pienessä pöhnässä haastattelin häntä aika tavalla eräs ilta. Tämäkin kuuluu sarjaamme 'se vain jostain syystä kuihtui kasaan'. Ilmeisesti siinä alkoi sekottaa tilannetta toinen ja kolmas ihastus/viritelmä, jotka hieman kilpailivat keskenään muutenkin mielessäni...
* ...toinen ihastus - ujo mies, rauhallinen, harkitseva, karhumaisen lämmin olemus. Luonteensa tietyiltä osin siis vastakohta minulle, mutta tulimme juttuun erinomaisesti mesen puolella, meillä oli pieniä hölmöjä yhteisiä piirteitä ja tapoja. Hän tuli luokseni käymään ollessaan täällä päin muutenkin ajelemassa sukulaisensa luona - välimatkaa hänen luokseen n. 350 km. Hän ei tullut kuin siksi päiväksi, esittelin hänelle kaupunkia, tein ruokaa ja juttelimme - tosin, koska hän oli ujo ja loppupeleissä minä en keksi paljoakaan puheenaiheita, ellen saa vähänkään apuja toiselta, niin emme jutelleet kuitenkaan kovinkaan paljoa, hengasimme ja katselimme telkkaria. Saatoin hänet illalla autolle ja suikkasin hänelle suukon suulle auton luona, josta hän taisi hieman punastuakin maaliskuisen illan hämärässä.
Menin pääsiäisen aikaan hänen luokseen pariksi yöksi. Kokkasimme, pelasimme Wiillä, röhnäsimme ja katsoimme telkkaria. Nukuimme kyllä vierekkäin ne kaksi yötä, mutta mitään ei tapahtunut. Yllätyin tosin positiivisesti toisena aamuna, kun hän kietoi oma-aloitteisesti kätensä ympärilleni ja makoilimme hetken aikaa sylikkäin. Koska aistin, että hän tosiaan on ujo ja varautunut, en... noh, tyrkyttänyt itseäni. Heitin kaksimielisyyksiä ja katsoin merkitsevästi, mutta en tuonut itseäni liian tykö, etten säikyttäisi.
Tässä ei tuntunut kuitenkaan sitä kaipaamaani kipinää ja Mikkokin alkoi sekottaa tilannetta omalta taholtaan, joten olemme nykyään ystäviä tämän miehen kanssa. Hän itse asiassa muutama viikko sitten pyysi minua lukemaan treffiprofiilinsa läpi, että antaako se hänestä kuinka oikeanlaisen kuvan.
* ...kolmas viritelmä - nimitetään hänet vaikka Kaapiksi, koska pituutta ja kokoa häneltä löytyy. Vaikka Kaappi asuu vain noin kymmenen kilometrin päässä luotani, tapasimme tosiaan netin kautta. Aloimme jutella jo ennen joulua, kirjoittelimme treffipalvelun yksityisviesteissä pientä eroottista kertomusta toisillemme. Nämä vastaavat pienet viestittelyt jatkuivat tekstiviestien välityksellä tammikuussa ja helmikuussa hän kävi ensimmäisen kerran luonani kahvilla, toisen kerran viikkoa myöhemmin tuosta kauempana asuvasta herrasta. Näinä kahvittelukertoina päädyimme sohvalle juttelemaan ja hän piti minua hyvänä.
Molemmilla kerroilla hänen lähtiessään jatkamaan matkaansa olin kieltämättä järjettömän kiihottunut, mutta Kaappi ei luvannut tehdä asian eteen enempää vasta kuin ehkä viidennellä treffikerralla. Selvitimme tosin erään tekstiviestisanaharkan seurauksena kummankin ajatuksia, että pysyykö juttu kevyenä vai vakavampana - hän ei halunnut vakavampaa, joten minäkin jarrutin suhtautumistani ja keskityin enemmän tuohon karhumaiseen mieheen.
Keväällä meidän piti Kaapin kanssa tavata kahvien merkeissä pariinkin otteeseen, mutta jommankumman yllättävistä menoista ne kerrat peruuntuivat, pidimme kuitenkin satunnaisesti tekstiviestien välityksellä yhteyttä keskenämme kesälläkin.
Sillä viikolla kun taukomme Harrin kanssa alkoi, Kaappi kyseli minulta kuulumisia viestitse ja kutsui itsensä kahville luokseni. Olin hänelle kertonut vastatessani viestiin vaihtuneesta ihmissuhdetilanteestani (edelliskerralla toisistamme kuullessamme hän oli tietoinen vain Mikosta, nyt oli Harri astunut kuvaan mukaan) ja hän kyselikin kiinnostuneena uudesta suhteestani, että kuinka vakavalla pohjalla se on. Ja kuten olin osannut odottaakin, hän myös omalla tavallaan testasi sitoutumistani:
Istuimme jälleen sohvalla ja juttelimme, kerroin hänelle kipeytyneestä polvestani. Hän varmisti ensin, kumpi polvi oli kyseessä ja laski sitten kätensä sille, hieroen kevyesti. En antanut tämän häiritä, vaan jatkoin juttelua normaalilla äänellä. Hänen kätensä alkoi hierossaan siirtyä pikkuhiljaa ylemmäksi reidelläni... Laskin käteni lopulta syliini, jottei hän päässyt etenemään enää ylemmäs; nousin ylös sohvaltakin hoitaakseni jonkun asian ja palatessani takaisin istumaan, oli käsi myös takaisin reidellä. Lopulta otin Kaappia ranteesta kiinni ja siirsin hänen kätensä hänen omalle polvelleen ja katsoin häntä silmiin. Hän katsoi minua hetken keskeyttäen lauseensa, sanoii 'okei' ja perääntyi. Tämän jälkeen hän totesi, että ainakin torjumisestani näki, kuinka sitoutunut olen Harriin ja jatkoimme keskustelua jälleen normaaliin sävyyn.
Tilanne olisi kieltämättä voinut olla minun kannaltani ahdistavakin, kuitenkin Kaappi on minua n. 30 senttiä pidempi ja suurempi, paljon voimakkaampi. En ole kuitenkaan missään vaiheessa aistinut hänestä sen sortin huonoja "viboja", että olisin kokenut aihetta pelätä. Ja kuten edellisessä postauksessani mainitsin, Kaappi totesi, että kyllä hänen mieltään jää kaihertamaan, mitä seksi minun kanssani olisi sitten ollut, koska alkuvuodesta viestitellessä molemmille tuli kyllä melko tukalat oltavat... :p
Hmm... Olisikohan tässä nyt pääsääntöisesti kaikki? Kenties. Jotkut tietysti unohtuneet suoranaisen äkkinäisyytensä takia, yhdenkin muistin vain siksi, että eräs soittaja sanoi minulle äsken puhelimessa jutun, joka muistutti siitä tyypistä.
Luovat viikot menossa, tuntuu löytyvän aiheita, mistä kirjoittaa. Ainakin jonkin aikaa vielä... :) Täytyy hyödyntää näitä hetkiä nyt siis.
* Olin pitkään ihastunut luokkakaveriini ja hänkin oli omalla tavallaan ihastunut minuun - hän tosin ei halunnut viedä juttua pidemmälle, koska välimatkaa oli kuulemma liikaa, n. 50 km. No, tätä nykyä voin vaan todeta, että se ei ole matka eikä mikään, mutta silloin se oli paljon, kun ei ollut ajokorttia vielä eikä muutenkaan paljoa mahdollisuuksia reissata ja tapailla. Päädyimme erään hyvin, hyvin humalaisen tupari-illan päätteeksi suutelemaankin yhtenä kesänä (hmm, itse asiassa sama kesä, jolloin tapasin herra yhdenkin), mutta kuten todettua, se ei sitten edennyt siitä. Tosin jahkasimme tästä asiasta vielä seuraavaan kevääseen, kunnes luovutin aiheesta kokonaan menetettyäni häneen hermot erinäisten sattumusten johdosta.
* Herra kahden jälkeen... oivoi, netin kautta ihastumisten ja viritysten suhteen elämäni suorastaan kukoisti sillä saralla. Pari-kolme tapausta tulee mieleen, joita en koskaan päässytkään tapaamaan joko omista tai heistä johtuvista tilanteen muutoksista: milloin tekniset ongelmat tulivat vastaan, jolloin emme tienneet missä kohdata, vaikka olimme samassa kaupungissa; milloin oletettu vapaapäivä muuttuikin työntäyteiseksi; milloin ei vaan rohkeus riittänyt. Nämä siis kaikki silkassa kevytmielisessä merkityksessä olevia menetettyjä kohtaamisia. Ja yksi tapaus tulee mieleen, jonka kanssa kävimme syömässä hampurilaiset ja ajelimme kaupungilla, mutta lähempää tuttavuutta emme tehneet, vaikka hän vihjasikin.
* Herra seitsemän kanssa kilpasilla oli toinenkin mies, ihan naapurikunnasta, treffipalvelun kautta tavattu myös kuten seiskakin. Kävin hänen kanssaan kahvillakin, mutta juttu ei paljoa kulkenut ja hän totesi jälkeenpäin, että muuten voisin ollakin ihan hyvä tyyppi, mutta jotain puuttuu. Nauroin hänelle, että hitto, hän ehti sanoa sen ensin, joten minun suustani sitä ei voida enää kuitata naisten hömpötykseksi ;D Juttu kuoli kokoon sitten pikkuhiljaa, nyt en ole hänestä kuullut moneen moneen aikaan mitään.
* Ennen kuin herra seitsemää kävin tapaamassa, kävin myös kahvilla yhden toisen herran kanssa. Tämä tuli täysin ex tempore, kun olin matkalla Maggien luokse ja viritys (treffipalvelun kautta tavattu) soitti minulle ja ehdotti paluumatkalleni kahvitapaamista. Istuimme huoltoaseman kahvilassa noin tunnin verran jutellen, hän piti keskustelua yllä. Jokin hänessä tökki vastaan - minä kun perustan tähän paljon puhuttuun vaistooni ja fiilikseen monta asiaa - ja tunne taisi olla molemminpuolinen, ettei siitä ainakaan vakavampaa puhetta edes syntynyt. Nykyään juttelemme Facebookin välityksellä silloin tällöin ja tsemppaamme toisiamme ihmissuhteissa. Hän antoi myöhemmin pisteet minulle siitä, että ainakin pysyin kahvitreffeillä loppuun asti enkä hylännyt häntä heti alkuunsa, kuten eräs toinen tyttö hänelle teki myöhemmin.
Talven aikana ja tämän vuoden puolella ihastumisia ja viritelmiä onkin kertynyt aika paljon... Treffipalvelun kautta itse asiassa kaikki, en tänä vuonna ole paljoakaan seksichatissa aikaani viettänyt. Näistä...
* ...ensimmäinen ihastus - hieman taiteellinen tyyppi, huumorintajuinen. Juttelimme mesessä jonkin verran ja pienessä pöhnässä haastattelin häntä aika tavalla eräs ilta. Tämäkin kuuluu sarjaamme 'se vain jostain syystä kuihtui kasaan'. Ilmeisesti siinä alkoi sekottaa tilannetta toinen ja kolmas ihastus/viritelmä, jotka hieman kilpailivat keskenään muutenkin mielessäni...
* ...toinen ihastus - ujo mies, rauhallinen, harkitseva, karhumaisen lämmin olemus. Luonteensa tietyiltä osin siis vastakohta minulle, mutta tulimme juttuun erinomaisesti mesen puolella, meillä oli pieniä hölmöjä yhteisiä piirteitä ja tapoja. Hän tuli luokseni käymään ollessaan täällä päin muutenkin ajelemassa sukulaisensa luona - välimatkaa hänen luokseen n. 350 km. Hän ei tullut kuin siksi päiväksi, esittelin hänelle kaupunkia, tein ruokaa ja juttelimme - tosin, koska hän oli ujo ja loppupeleissä minä en keksi paljoakaan puheenaiheita, ellen saa vähänkään apuja toiselta, niin emme jutelleet kuitenkaan kovinkaan paljoa, hengasimme ja katselimme telkkaria. Saatoin hänet illalla autolle ja suikkasin hänelle suukon suulle auton luona, josta hän taisi hieman punastuakin maaliskuisen illan hämärässä.
Menin pääsiäisen aikaan hänen luokseen pariksi yöksi. Kokkasimme, pelasimme Wiillä, röhnäsimme ja katsoimme telkkaria. Nukuimme kyllä vierekkäin ne kaksi yötä, mutta mitään ei tapahtunut. Yllätyin tosin positiivisesti toisena aamuna, kun hän kietoi oma-aloitteisesti kätensä ympärilleni ja makoilimme hetken aikaa sylikkäin. Koska aistin, että hän tosiaan on ujo ja varautunut, en... noh, tyrkyttänyt itseäni. Heitin kaksimielisyyksiä ja katsoin merkitsevästi, mutta en tuonut itseäni liian tykö, etten säikyttäisi.
Tässä ei tuntunut kuitenkaan sitä kaipaamaani kipinää ja Mikkokin alkoi sekottaa tilannetta omalta taholtaan, joten olemme nykyään ystäviä tämän miehen kanssa. Hän itse asiassa muutama viikko sitten pyysi minua lukemaan treffiprofiilinsa läpi, että antaako se hänestä kuinka oikeanlaisen kuvan.
* ...kolmas viritelmä - nimitetään hänet vaikka Kaapiksi, koska pituutta ja kokoa häneltä löytyy. Vaikka Kaappi asuu vain noin kymmenen kilometrin päässä luotani, tapasimme tosiaan netin kautta. Aloimme jutella jo ennen joulua, kirjoittelimme treffipalvelun yksityisviesteissä pientä eroottista kertomusta toisillemme. Nämä vastaavat pienet viestittelyt jatkuivat tekstiviestien välityksellä tammikuussa ja helmikuussa hän kävi ensimmäisen kerran luonani kahvilla, toisen kerran viikkoa myöhemmin tuosta kauempana asuvasta herrasta. Näinä kahvittelukertoina päädyimme sohvalle juttelemaan ja hän piti minua hyvänä.
Molemmilla kerroilla hänen lähtiessään jatkamaan matkaansa olin kieltämättä järjettömän kiihottunut, mutta Kaappi ei luvannut tehdä asian eteen enempää vasta kuin ehkä viidennellä treffikerralla. Selvitimme tosin erään tekstiviestisanaharkan seurauksena kummankin ajatuksia, että pysyykö juttu kevyenä vai vakavampana - hän ei halunnut vakavampaa, joten minäkin jarrutin suhtautumistani ja keskityin enemmän tuohon karhumaiseen mieheen.
Keväällä meidän piti Kaapin kanssa tavata kahvien merkeissä pariinkin otteeseen, mutta jommankumman yllättävistä menoista ne kerrat peruuntuivat, pidimme kuitenkin satunnaisesti tekstiviestien välityksellä yhteyttä keskenämme kesälläkin.
Sillä viikolla kun taukomme Harrin kanssa alkoi, Kaappi kyseli minulta kuulumisia viestitse ja kutsui itsensä kahville luokseni. Olin hänelle kertonut vastatessani viestiin vaihtuneesta ihmissuhdetilanteestani (edelliskerralla toisistamme kuullessamme hän oli tietoinen vain Mikosta, nyt oli Harri astunut kuvaan mukaan) ja hän kyselikin kiinnostuneena uudesta suhteestani, että kuinka vakavalla pohjalla se on. Ja kuten olin osannut odottaakin, hän myös omalla tavallaan testasi sitoutumistani:
Istuimme jälleen sohvalla ja juttelimme, kerroin hänelle kipeytyneestä polvestani. Hän varmisti ensin, kumpi polvi oli kyseessä ja laski sitten kätensä sille, hieroen kevyesti. En antanut tämän häiritä, vaan jatkoin juttelua normaalilla äänellä. Hänen kätensä alkoi hierossaan siirtyä pikkuhiljaa ylemmäksi reidelläni... Laskin käteni lopulta syliini, jottei hän päässyt etenemään enää ylemmäs; nousin ylös sohvaltakin hoitaakseni jonkun asian ja palatessani takaisin istumaan, oli käsi myös takaisin reidellä. Lopulta otin Kaappia ranteesta kiinni ja siirsin hänen kätensä hänen omalle polvelleen ja katsoin häntä silmiin. Hän katsoi minua hetken keskeyttäen lauseensa, sanoii 'okei' ja perääntyi. Tämän jälkeen hän totesi, että ainakin torjumisestani näki, kuinka sitoutunut olen Harriin ja jatkoimme keskustelua jälleen normaaliin sävyyn.
Tilanne olisi kieltämättä voinut olla minun kannaltani ahdistavakin, kuitenkin Kaappi on minua n. 30 senttiä pidempi ja suurempi, paljon voimakkaampi. En ole kuitenkaan missään vaiheessa aistinut hänestä sen sortin huonoja "viboja", että olisin kokenut aihetta pelätä. Ja kuten edellisessä postauksessani mainitsin, Kaappi totesi, että kyllä hänen mieltään jää kaihertamaan, mitä seksi minun kanssani olisi sitten ollut, koska alkuvuodesta viestitellessä molemmille tuli kyllä melko tukalat oltavat... :p
Hmm... Olisikohan tässä nyt pääsääntöisesti kaikki? Kenties. Jotkut tietysti unohtuneet suoranaisen äkkinäisyytensä takia, yhdenkin muistin vain siksi, että eräs soittaja sanoi minulle äsken puhelimessa jutun, joka muistutti siitä tyypistä.
Luovat viikot menossa, tuntuu löytyvän aiheita, mistä kirjoittaa. Ainakin jonkin aikaa vielä... :) Täytyy hyödyntää näitä hetkiä nyt siis.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)