Emäntä ja sen Isäntä eli miten kaikki lähti liikkeelle

Emäntäehdokas Mou Rire päivitti treffiprofiilinsa otettuaan aika loistavan kuvan itsestään ja kehittäessään itsestään mainospuheen kuvaan liittyen ja liitti spiikin profiiliinsa. Isäntäehdokas oli käynyt katsastamassa Moun profiilin, jonka tämä näki kolmen viimeisen kävijän joukossa ja uteliaana meni tekemään vastakäynnin ehdokkaan profiiliin. Mou luki isäntäehdokkaan tekstin, totesi sen olevan ihastuttavan aidon oloinen ja miellyttävä kuvaus miehestä itsestään sekä siitä, minkälaista suhdetta hän kaipaisi ja näppäränä likkana pistikin yksityisviestiä menemään ehdokkaalle.

Lyhyesti ja ytimekkäästi Mou kirjoitti tervehdyksen, kertoili omasta taustastaan lisää, että samankaltaisista oloista on lähtöisin ja kyselikin jotain jatkokysymyksiä (tästä ei valitettavasti ole enää tarkkoja muistikuvia, kun ei ole niitä yksityisviestejä tallessa.) Tämä taisi olla myöhäinen perjantai-ilta ja Mou laittoikin melko pian koneen tämän jälkeen kiinni ja meni nukkumaan.
Seuraavana iltana hän ei malttanut olla katsomatta, oliko saanut vastausta ehdokkaaltaan. Ja oli kuin olikin saanut - isäntäehdokas kertoi olevansa iloisen yllättynyt, että emäntäehdokas oli kirjoittanut hänelle viestin, hän kun oli suunnitellut viestin laittamista myös Moulle. Ja tästäkös kuka tahansa emäntäehdokas olisi mielissään... :)

Viestittely treffipalvelun kautta jatkui pari iltaa, kunnes Mou taisi kysäistä, että olisikohan messengeriä Isännällä käytettävissä. Keskustelut siirtyivät siis sinne. Pari-kolme iltaa meni hieman tunnustellen jutellessa, pikkuhiljaa enenevissä määrin rentoutuen ja löpisten keskenään kaikenlaisista asioista. Jotenkin molemmilla oli se tuntu, että tästä voisi ihan tosissaankin kehittyä jotain vakavaa. Mou huomasi, ettei oikein innostu treffipalvelun muista viestin lähettäjistä vaan keskittyi suurimman osan illastaan juttelemaan Isännän kanssa mesessä, tutustuen.

Puhelinnumerot vaihtuivat puolin ja toisin viikko meseen lisäämisen jälkeen. Mou hieman salakavalasti vihjaillen sai Isännän kysymään numeroaan ja sitä iltaa seuraavasta päivästä lähtien onkin viestejä kulkenut päivittäin. Tapaamisesta oli ollut hieman puhetta mesessä ja Mou totesikin, että kun seuraavalla viikolla hellittää marraskuun alkua vaivannut kiire, niin mitenkäs olisi tapaaminen. Mou houkutteli itse tehdyllä ruualla, kaupunkiajelulla ja hyväksi havaitulla seuralla. Päivä sumplittiin molempien aikatauluun sopivaksi ja ei muuta kuin jännittämään... laskemaan lopulta tunteja, ihan viime hetkillä myös minuutteja, koska toisen vihdoin näkee.

Isäntä ajoi pihaan, Mou meni vastaan. Ja Mou katsellessaan Isännän nousevan autosta totesi mielessään wau. Mou sai suloisen lahjan liittyen aiheeseen, josta oli vitsailtu paria iltaa aikaisemmin. Tuo lahja on edelleen tässä Moun tietokoneen vieressä, että hän saa sitä nopsaan aina välillä ihastella. Kaupunkiajelulle - Isäntä päästi Moun autonsa rattiin, rohkea mies - ja siltä reissulta takaisin Moun kotiin tekemään yhdessä ruokaa. Siitä kehkeytyi pienimuotoinen kynttiläillallinen, kun Mou lahjastaan inspiroituneena sytytti tuikun palamaan ja kaivoi kaappiensa kätköistä jopa servetit esiin.

Juttelua, lopulta suudelmia ja hellimistä sohvalla, loppuillasta telkkaria katsellen. Mou totesi myöhään illalla, että Isäntä voi jäädä yöksi nukkumaan, ettei tarvitse synkkään pimeään lähteä ajamaan. Isäntä jäi ja Mou sai aamulla herätä ihanasti vierustoverin silittäessä hiuksia ja tutkaillessa kasvonpiirteitä. Siihen aamuun kuului paljon suudelmia, muttei mitään muuta.

Iltapäivällä Mou teki lähtöä töihin ja Isäntä kotiinsa. Sohvalla käytiin suudelmien lomassa seuraavankaltainen keskustelu:
Isäntä: "Kyllä siellä treffipalvelussa kannatti pyöriä, kun pääsi sua tapaamaan ja on ollu kyllä hyvä päivä."
Mou: "Niin no, tarvitseekohan siellä palvelussa sitten enää pyöriäkään?" (Tästä oli ollut puhetta; jos tuntuu natsaavan, niin mikä jottei sitä sitten heti vain ala seurustella, muuten Mou ei olisi varmaan kysynytkään mitään.)
"Mun puolestani ei kyllä tartte."
"Ei kyllä munkaan," totesi Mou ja virnisti. "Tekeekö tää ny si susta mun poikaystävän?"
"Tai kuten Pohjanmaalla kuulemma sanotaan, niin 'alakkonää mua'," hän vastasi.
"Kai mä sit alan." ;)

Ja niin Mou lähti töihin hyvin leveä virne kasvoillaan, huulet hieman turpeina kaikista suudelmista, onnellisena. Ja virne vain leveni, kun hän sai viestin Isännältään hänen päästyä kotiinsa: "Hei tyttöystävä. Tuntuupa todella hyvältä sanoa noin :)"

***

Tästä se siis kaikki alkoi. Eilen visioin jo hääpukuani, joten liikutaan syvillä vesillä, minä kun en ole aiemmin häitä omalle kohdalleni miettinyt juuri lainkaan, kuten joillain tytöillä on ollut tapana. Mutta on tässä vielä vajaa pari vuotta aikaa niitäkin suunnitella.

Ja niin, mikäs sen ihanampaa kuin viettää ystävänpäiväviikonloppuna aikaa kahdestaan rakkaan Isäntäni kanssa ^^

Ja myönnän, aiemmin itsekin olisin varmaan pyöritellyt silmiäni lukiessani vastaavaa tekstiä, kun kaikki on niin ihanaa ja ah ja voih yms. Mutta... Tämä tapahtuukin minulle ja kaikki tosiaan on niin ihanaa ja ah ja voih ja uu-la-laa vielä siihen päälle. Vaikken omilta epävarmuuskohtauksiltani ole voinutkaan välttyä (näistä lisää ehkä ensi kirjoitukseen sitten), mutta ainakin olen niistä voinut Isännälleni jutella ja keskustella läpi. Meillä kun on ihan mieletön niinku tää... :) (Kaverille ei jätetä -sarjasta mukaeltu lainaus)

Kaikesta huolimatta, Hyvää ystävänpäivää!

Treffailua ja muutakin mukavaa

Päivitinpä tuossa treffiprofiilinikin uuteen uskoon, vaihtui kuva ja kuvausteksti. Käynyt siellä nyt lähestulkoon päivittäin kurkistamassa, joten profiilini näkynyt etusivulla --> enempi kurkkaajia --> jopa viestejä ja flirttejäkin. Ja koska käyn tätä yhden naisen mielenosoitustani, että naisetkin tekisivät siellä aloitteita, flirttailisivat ja laittaisivat viestejä, niin onpahan tullut viestiteltyä sielläkin puolella pitkästä aikaa vähän enempi. :)

Tulostakin on syntynyt omalla tavallaan, meseen on lisätty muutama uusi tapaus, joidenka kanssa keskustelut kylläkin kulkevat hieman takkuilevasti. Eräs hieman vakavammin otettava tapaus oli otettu, kun olin hänelle laittanut viestiä menemään treffipalvelun puolella, koska oli itse miettinyt viestin laittamista myös minulle, mutta minäpä ehdin ensin ;)

Myös eräs vanha tuttu otti jälleen kerran sitä kautta yhteyttä... tämä tapaus siis sellainen, jonka olen aikanaan muutama vuosi sitten luokkakaverini kautta tavannut, kun menin sanomaan kaverilleni, että pitäisiköhän sitä löytää mies itselleen ja hänelläpä oli juuri sopiva tarjokas mielessään... Kävin hänen luonaan pari kertaa kahvilla, kerran tein ruokaakin, mutta hän ei minua sytyttänyt ja silloinen kiireinen kevät puski päälle, joten se juttu sitten jäi. Hän on ottanut muutaman kerran sen kevään jälkeenkin yhteyttä, milloin tekstiviestillä ja noin vuosi aikaa myös juuri tuon treffipalvelun kautta.

Tällä kertaa yhteydenotto treffipalvelussa yksityisviestin muodossa oli omalla tavallaan suloinen, helkkarin ahdistava ja tietyiltä osin jopa pelottavakin. Sisältö muutamalla muokatulla lauseella pähkinänkuoressa: "Olisiko mahdoton ajatus, jos meistä tulisi onnellinen pari? Edetään ihan rauhassa, voitaisiin tapailla niin pitkään kuin haluat, että opitaan tuntemaan toisemme, vaikka se veisi ikuisuuden, voin kyllä odottaa."
Ehdotti kahvittelua ja muutenkin tapaamista, mutta lopulta totesin hänelle suoraan, etten halua herättää liikoja toiveita, koska silloin muutama vuosi sitten ei sytyttänyt enkä usko, että nytkään on tilanne muuttunut.
Hän ei ole vastannut tuohon viestiini, mutta näen palvelusta, että hän on lukenut sen. Joten jos jäisi lopultakin tähän...

Ja sitten... lisää näitä minuun enempikin ihastuneita, mutta jotka eivät varsinaisesti omia sytykkeitäni saa palamaan... Aiemmasta merkinnästäni:

"Ennen kuin herra seitsemää kävin tapaamassa, kävin myös kahvilla yhden toisen herran kanssa. Tämä tuli täysin ex tempore, kun olin matkalla Maggien luokse ja viritys (treffipalvelun kautta tavattu) soitti minulle ja ehdotti paluumatkalleni kahvitapaamista. Istuimme huoltoaseman kahvilassa noin tunnin verran jutellen, hän piti keskustelua yllä. Jokin hänessä tökki vastaan - minä kun perustan tähän paljon puhuttuun vaistooni ja fiilikseen monta asiaa - ja tunne taisi olla molemminpuolinen, ettei siitä ainakaan vakavampaa puhetta edes syntynyt. Nykyään juttelemme Facebookin välityksellä silloin tällöin ja tsemppaamme toisiamme ihmissuhteissa. Hän antoi myöhemmin pisteet minulle siitä, että ainakin pysyin kahvitreffeillä loppuun asti enkä hylännyt häntä heti alkuunsa, kuten eräs toinen tyttö hänelle teki myöhemmin."

Oivoi. Tässä nyt on mennyt muutama viikko, että olen päivittäin Facebookissa kirjoitellut yksityisviestejä tämän herran kanssa - nimettäköön hänet nyt vaikkapa Huliksi. Sunnuntaina hän tuli lopulta käymäänkin; peruin torstain mahdollisuuden tapaamiseen niin virkeyssyistä perjantain pitkälle työpäivälle kuin siitäkin syystä, että Kaapin pirulainen onnistui keskiviikkoiltana jättämään kaulalleni jäljen, jolla en halunnut Hulin tunteita loukata... Köh. Huli kun oli tehnyt viesteissään selväksi kiinnostuksensa ja ihastuksensa minunlaiseeni naiseen ja minuun erityisesti.

Tapaaminen meni ihan mukavasti, kahvittelimme ja herkuttelimme tarjottavilla, joimme glögiä ja kuuntelimme musiikkia, kappaleita, joita hän halusi minun kuulevan. Huli on herrasmies ja tietyiltä osin myös täysin romantikko, joten hän tuli kyllä lähelle, muttei ahdistanut. Tai no... oma ahdistukseni johtui lähinnä siitä syystä, että en halunnut häntä työntää poiskaan, koska kosketus ja läheisyys tuntuu kuitenkin hyvältä, mutten toisaalta antaa vastakaikuakaan, koska en kulje ihan samalla vakavuusasteella hänen kanssaan, hänen suhteensa.
Kai se olisi fiksuinta todeta hänelle, ettei olisi häntä kohtaan oikein antaa jutun edetä noita hänen jakamiaan suukkoja pidemmälle, koska itse en samanlaista tunteen paloa koe...

Äh.
Kaipa tämä tästä.

**

Ai niin, Liatian blogin kommenteissa vilisseisiin arveluihin niin Roosalle kuin muillekin tiedoksi:
Ei, emme ole kovin aktiivisesti olleet Harrin kanssa yhteydessä tässä viime viikkoina. Annan hänelle aikaa, annan itselleni aikaa. Eikä tapailun ollut tarkoituskaan jatkua heti vaan ehkä sitten myöhemmin, tarkoittaen ensi kevättä, jolloin koulutus olisi pois alta ja muutama muukin juttu varmasti paremmin selvillä hänen puoleltaan.
Ja kuten Liatia itse fiksusti siellä vastasi kommenteissa:
"Pointti oli siinä, että ihmisten pitää antaa itse elää niinkuin parhaakseen näkee. Ihan vain senkin takia, että oppisi jotain."
Näinpä. Kuulun itse siihen ryhmään, jonka täytyy oppia asiat molempien kantapäiden kautta, ennen kuin oppii. Harrin suhteen siis voisi sanoa toisen kantapään olevan vielä täysin tietämätön... :p

Mutta se tästä aiheesta. Etenkin muissa blogeissa sitä käsitellessä, jos jotain kysyttävää ja paasattavaa löytyy, niin tänne puolelle, kiitos.

***

EDIT 4.11.09 klo 16:45:
Ja paskat. Facebook osaa myös näimmä vittuilun jalon taidon. Ensimmäinen uutinen, jonka etusivullani näen, on se, että Harri on uudessa suhteessa.

Now I feel like an idiot. Tämä tosin vasta pienen itkukohtauksen jälkeen.
Luojan kiitos puhelintyölle, oli pakko ryhdistäytyä siinä kohtaa, kun puhelin alkoi soida linjoilta...