Pieni lemmenleikki

-Et kai sä nyt vielä lähde? hän kysyi ja laski käden lantiolleni, vetäen minua lähemmäs.
-Jos et sä kehitä viiden minuutin pikapanoja tähän kohtaan, niin mun on oikeesti jo pakko lähteä, puhahdin haasteen vastaukseksi. Ja toivoin tuntiessani lämpimän käden lanteellani, että hän tosiaan kehittäisi jonkin pikaisen session. Mutta hän mietti liian kauan - enemmän kuin viisi sekuntia ;) - joten pysyin päätöksessäni. Sukulaiseni odotti minua yöksi luokseen, koska seuraavana päivänä olisi valintakoe opiskelupaikkaan.

Oi, pahoitteluni. Lähdin ihan väärästä suunnasta liikkeelle. Palataanpa muutama tunti taaksepäin tuossa päivässä...

Lähdin töistä puolenpäivän jälkeen ajaen parin tunnin matkan kohti päämäärääni. Seuraavana päivänä olisi valintakoe ammattikorkeakoulun opiskelupaikkaa varten ja olin menossa sukulaiselleni yöksi jo edellisenä päivänä. Tosin ennen kuin päädyin yöpymispaikkaani, kerroin sukulaiselleni käyväni ensin kaverini luona ja tulevani illan aikana. Hän ei onnekseni missään vaiheessa kysynyt, minkälaisesta kaverista on kyse, koska hätävalheita en silloin osannut vielä keksiä yhtä helposti ja nopeasti kuin nykyään.

kenenkään ei tarvii tietää tästä
kukaan ei koskaan kuulla saa
kenenkään ei tarvii tietää tästä
näin kun salaa suudellaan

Olin hermostuneempi kuin aikaisempien tapaamisten ollessa kyseessä. En ollut varma, mihin asti tilanne etenisi tai mihin asti antaisin sen edetä. Tällä kertaa kukaan ystävistänikään ei tiennyt, missä olin. Yleensä pelasin varman päälle, että ainakin joku tietää olinpaikkani tai ainakin seurani varmasti. Luotin herraan numero kuusi sen verran paljon, että en tätä tehnyt. Ja koska olen hengissä kirjoittaakseni tätä merkintää, niin luottamus oli perusteltua :)

Löysin lopulta autoillessani oikean paikan parin ylimääräisen mutkan kautta (tähän kohtaan voisi todeta, että nainen ja vieläpä blondi ratissa teettää kummasti ylimääräisiä mutkia puhelinneuvonnasta huolimatta). Hän tuli minua parkkipaikalle vastaan. Tervehdittyämme hän kysyi, haluaisinko tulla sisälle vai lähtisimmekö johonkin muualle kahville. Totesin haluavani ehdottomasti nähdä koiran, jota hän useasti oli ulkoiluttamassa puhelimessa puhuessamme.

Pakko nyt todeta, että koirahan oli oikein hurmaava vanhaherra, joka oli erittäin utelias uudesta ihmisestä, kerjäsi huomiota ja rapsutuksia. Istuimme sohvalle rennosti juttelemaan herran kanssa. Tulimme (ja tulemme) hyvin juttuun hänen kanssaan, höpistessä meni aikaa reilusti yli tunti. Koira kävi välillä kihnuttamassa nenällään jalkaani kerjäten lisää rapsutuksia ja saaden minut kikattamaan, kutian nimittäin hyvin herkästi.

Ja jos jotain olen oppinut miehistä - etenkin heistä, joilla on toisinaan pirullinen pilke silmäkulmassaan - niin sen, että heti kun he saavat tietää jonkun kutiavan helpolla, he haluavat myös testata sen väittämän. Eikä herra numero kuusi poikennut tästä...

kai pieni lemmenleikki meille sallitaan
näin kun kerran kohdataan
on pieni lemmenleikki aina paikallaan
kukaan ei koskaan tietää saa

Alkoi siis armoton kutituspaini sohvalla. Keksin nimittäin äkkiä, että häneltäkin löytyy monta herkkää kohtaa. Väistämättä asento tosin vaihtui siihen, että minä jäin alle... ja hänen kätensä alkoi kulkeutua kohti rintaani enkä vastustellut. Hän nimittäin unohti olla varuillaan saadessaan tilaisuutensa, joten iskin vapautuneen käteni hänen kylkeensä kutittamaan ja nauroin onnistuneeni harhauttamisessa. No, minä jäin kuitenkin lopulta alakynteen omalla tavallani. Paini vaihtui toisenlaiseen kontaktiin, jonkin asteisen hassuttelevan otteen pysyessä mukana kiihkeään loppuunsa asti...

Kehtaako siis joku vielä väittää, että seksin pitäisi olla jollain lailla vakavamielistä touhua? Nauru ja kiusoittelu on enemmän kuin sallittua, etenkin kun se tapahtuu hyvässä hengessä ;) En voi nimittäin sanoa, että toinenkaan kierros olisi ollut yhtään sen vakavahenkisempi tilanne kuin ensimmäinenkään. Mutta varmasti yhtä antoisaa ;)

Mutta kuten alussa mainitsinkin, lähdön aika koitti väistämättä. Sukulaiseni odotti minua illan aikana luokseen, onneksi vain vähän matkan päähän, joten oli jo aika liikahtaa eteenpäin. Herra numero kuusi saattoi minut autolleni ulkoiluttaen samalla koiran, joka esitti haukahtaen vastalauseensa, kun halasimme hyvästiksi. Kurvasin pois pihalta ja yritin hillitä virnettäni, ettei sukulaiseni esittäisi liikaa kysymyksiä päästyäni perille.

yhteinen on salaisuutemme tää
ja jos tahdot niin
se sellaiseksi jää - ei enempää

Seuraava päivä valintakokeessa meni rauhallisesti, erinomaisen kevyellä mielellä. En stressaa paljoa muutenkaan moisista tilanteista, mutta nyt olin suorastaan yli-hyvällä tuulella. Psykologisessa testissä minua hykerrytti. Katselin joitakin kysymyksiä sillä silmällä, mitä olisin aiemmin niihin kiltimpänä tyttönä vastannut ja mitä tosiaan vastasin senhetkisessä olotilassani. Olihan niissä vastauksissa toki hieman eroa... ;)

No mutta, miten kävi moraalisäännöilleni tällä kertaa? Olen jo rikkonut sääntöni numerot kolme ja kaksi. Tärkein, eli sääntö numero yksi on, etten sekaannu varattuihin miehiin.
Ja kas kummaa, tämäkin sääntö joutaa romukoppaan... Herra numero kuusi on nimittäin vakaasti kihloissa.

Kursivoidut lainaukset Mamban kappaleesta Pieni lemmenleikki.