Kuten Jape tuossa pari merkintää sitten kyseli kommenteissa, että onko minulla siis kaksi miestä kierroksessa, niin periaatteessa on, periaatteessa ei:
Herra 11, eli Kaappi on poikennut luonani pariin otteeseen ja tämä reilu parin viikon takainen toinen herra oli vanha tuttu herra numero 6. Kuten mainitsin aiemmin, emme olleet nähneet moneen kuukauteen, vaikka yhteydessä olemme olleet säännöllisen epäsäännöllisesti, joten tämä tapaaminen oli... noh... aika nannaa ;)
Miksi luonnehdin hänen tapaamistaan sitten irtiotoksi?
Hmm... meistä on tullut omalla tavallaan hyviä ystäviä, jaamme keskenämme sellaisia asioita, joista ei muille pysty aina puhumaan. Omalla kohdallani näitä ovat olleet jopa tietyt, kipeätkin asiat lapsuudesta tai sellaiset omituiset tilanteet, mihin on päätynyt, mutta ei niistä kehtaa oikein kenellekään kertoa; vastavuoroisesti minä tiedän hänestä asioita mitä muut eivät tiedä. Joten kun menen hänen luokseen, menen vanhan tutun luokse, jatkaen siitä mihin viimeksi jäimme. Tämä itsessään aiheuttaa minulle sen olon, kuin irrottautuisin omasta elostani, omista murheistani hetkeksi aikaa. Tietäen, että luvassa on hervotonta hekotusta, paljon keskusteluja ja paljon itse aktiivisuuttakin :P
Ja tästä luottamuksesta ja ystävyydestä johtuen olemme keskenämme äärettömän luontevia. Niinkin on käynyt, että kesken keskustelun toisen katse on harhautunut omille teilleen ja kun toinen on lopulta saanut lauseensa päätökseen, toteaakin vain, että 'tulehan tänne.' Ja siitä se ajatus sitten lähti.
Pyhitänpä loppumerkinnän siis näille luonteville, mieleen jääneille kohtaamisille, muiltakin kerroilta kuin vain viimeisimmältä kierrokselta. Luvassa siis... oi kyllä, juurikin sitä...
seksiä... ;)
***
Kävin hakemassa puoliksi syödyn, pakastimeen vähän aikaisemmin laitetun paketin jäätelöä ja palasin takaisin sänkyyn mukanani jäätelön loppu parilla syvällä lautasella. Laskin toisen lautasen sivupöydälle ja menin oman lautaseni kanssa sängylle hänen viereensä. Pyysin häntä laittamaan silmänsä kiinni ja pitelin lusikalla sulaa jäätelöä ilmassa, odottaen sen tippuvan alas hänen vartalolleen. Kun se lopulta putosi, oli parahduskin sen mukainen... mutta kun nuolin jäätelön pois, ei ollut enää valittamista... ;) Äännähdykset olivat myös melkoisen kiitettävät siinä kohtaa, kun otin suuhuni jäätelöä ja suljin hänen kalunsa suuhuni imettäväksi...
Vaihdoimme osia, sain myös kokea sen raastavan kutkuttavan odotuksen tunteen, kun silmät kiinni odotan, koska kylmä iskee iholle - ja mihin kohtaan. Ja sen ihanuuden, kun kuuma suu tulee nuolemaan ja imemään sen pois...
Lopputulos?
Herkullista...
**
Saunoimme, kävimme välillä viilentymässä ja hän otti kylmän vesipullon mukaansa. Kysyin, epäilikö hän, että häntä alkaisi janottaa löylyissä. Hän vastasi kieltävästi todeten samaan hengenvetoon, että nyt hän voisi helposti härnätä minua... Kuten hän sitten tekikin - jääkylmä pullo kuumaa ihoa vasten aiheuttaa kummasti kiemurtelua. Kiemurtelua, huokailuja ja voihkauksia aiheuttaa myös vikkelä kieli kulkemassa iholla, tutkimassa kaikkia mahdollisia sopukoita...
Suihkussa hän työnsi minut kylmää seinää vasten, kääntäen lämpimän vesisuihkun seinää päin lämmittämään. Toki hän hoiti lämmittämisen itsekin kuumentaessaan minua sormineen, huulineen ja kielineen, härnäten ja vaatien. Lopulta tartuin hänen käsiinsä ja vaihdoin paikkaamme, painoin hänet vuorostaan selkä seinää vasten. Ja kieleni ja huuleni esittivät kyykistyessäni vaatimuksia, joihin hän lopulta myöntyi nauttien antaumuksella...
**
Ns. perusseksikin on erittäin nautittavaa hänen kanssaan, mutta kuten tässä hiljattain totesimme - jos on toinen yhtä kahjo kokeilemaan uusia asioita ja toteuttamaan pieniä toiveita, niin miksei sitten hyödyntäisi tätä tilaisuutta? Ja olemme myös hyödyntäneet...
Eräs tällainen pieni, "kaino" toive (okei, myönnetään, ihan silkka fantasia...) minulta oli, että minuun käytäisiin kiinni heti, kun astun ovesta sisään. Olimme jutelleet tästä muutamaan otteeseen, joten ihan niin spontaania se ei välttämättä ollut, koska sitä osasi odottaa, mutta toteutus oli kuitenkin oikein kelpo:
Pääsin ovesta sisään, sain otettua kengät pois, takin naulakkoon ja laukkuni lattialle laskettua. Sitten olinkin jo seinää vasten painettuna ja vaatteitani riisuttiin kiivaasti. Paita pois, liivit heti perässä, kämmen puristuen rinnan ympärille ja sormet haaroihin kiusaamaan vielä farkkujen päältä. Tappelua vyön kanssa, käsi farkkujeni alle ja mmmhhh... Suu rinnannipukkaa näykkien, sormet sisääni painuen... Lopulta sain omatkin käteni toimimaan ja aloin repiä häneltä vaatetta yltä. Minä takaisin tiukasti seinää vasten, jalkaani nostettiin ylemmäs ja... almost there. Päädyimme lopulta lattialle - karkea matto selkää vasten tuntuu muuten yllättävän mukavalta, kun ottaa kokonaisuuden huomioon - jossa sitten pääsi ottamisen meininkiin oikein kunnolla... AH.
Lopulta kuitenkin siirryimme lattialta sängylle jatkamaan loppuun... maton karkeus alkoi kuitenkin kostautua ;)
Kun hengitys oli tasaantunut huipennuksen jälkeen:
"Huuuuuh... että tervetuloa vaan," totesin virnistäen.
Hän ratkesi nauruun.
***
Hih. Taidanpa lopettaa muistelot tähän ja säästää vähän paukkuja myöhemmillekin postauksille. Alan kohta innostua, jos lisää kirjoitan ;)
Enjoy.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste herra 6. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste herra 6. Näytä kaikki tekstit
torstai 29. lokakuuta 2009
torstai 5. maaliskuuta 2009
Writer's block
Kärsin inspiraation puutteesta. Ja sisäisen sensuurini liiallisesta toiminnasta. Mieleni tekee kirjoittaa uudesta kohtaamisesta - muistelen eri vivahteita ja hykertelen mielessäni huulenheittoa sen herran kanssa, eri tilanteissa, eri asennoissa... Mutta tämä mielihalu kirjoittamiselle iskee aina väärään aikaan, kun täytyisi keskittyä töihin tai muuhun tärkeään.
Näin, kun olisi aikaa, ei tekstiä tahdo syntyä. Ja jos syntyykin, se näyttääkin jo pakotetulta. Tai sitten luen vain hyvin kriittisesti, mikä on sekin mahdollista...
Huomasin myös tänään, että olen unohtanut. Ne kohtaamiset, joista olen jo tänne kirjoittanut, olen unohtanut yksityiskohdat. Kirjoitin niistä osan pois mielestäni tähän blogiin enkä saa enää yhtä tarkasti tilanteita mieleeni niistä. Johtuuko tämänhetkinen kirjoittajan lukkoni siis siitä, etten halua unohtaa seuraavaa kohtaamista, josta kirjoitan?
No, saa nähdä miten siinä käy, unohdanko. Vai palautuuko kyseinen herra tilanteineen mieleeni yhä uudestaan ja uudestaan... ;)
Uutta kirjoituspuuskaa odotellessa...
-Mou Rire
Näin, kun olisi aikaa, ei tekstiä tahdo syntyä. Ja jos syntyykin, se näyttääkin jo pakotetulta. Tai sitten luen vain hyvin kriittisesti, mikä on sekin mahdollista...
Huomasin myös tänään, että olen unohtanut. Ne kohtaamiset, joista olen jo tänne kirjoittanut, olen unohtanut yksityiskohdat. Kirjoitin niistä osan pois mielestäni tähän blogiin enkä saa enää yhtä tarkasti tilanteita mieleeni niistä. Johtuuko tämänhetkinen kirjoittajan lukkoni siis siitä, etten halua unohtaa seuraavaa kohtaamista, josta kirjoitan?
No, saa nähdä miten siinä käy, unohdanko. Vai palautuuko kyseinen herra tilanteineen mieleeni yhä uudestaan ja uudestaan... ;)
Uutta kirjoituspuuskaa odotellessa...
-Mou Rire
perjantai 12. joulukuuta 2008
Pieni lemmenleikki
-Et kai sä nyt vielä lähde? hän kysyi ja laski käden lantiolleni, vetäen minua lähemmäs.
-Jos et sä kehitä viiden minuutin pikapanoja tähän kohtaan, niin mun on oikeesti jo pakko lähteä, puhahdin haasteen vastaukseksi. Ja toivoin tuntiessani lämpimän käden lanteellani, että hän tosiaan kehittäisi jonkin pikaisen session. Mutta hän mietti liian kauan - enemmän kuin viisi sekuntia ;) - joten pysyin päätöksessäni. Sukulaiseni odotti minua yöksi luokseen, koska seuraavana päivänä olisi valintakoe opiskelupaikkaan.
Oi, pahoitteluni. Lähdin ihan väärästä suunnasta liikkeelle. Palataanpa muutama tunti taaksepäin tuossa päivässä...
Lähdin töistä puolenpäivän jälkeen ajaen parin tunnin matkan kohti päämäärääni. Seuraavana päivänä olisi valintakoe ammattikorkeakoulun opiskelupaikkaa varten ja olin menossa sukulaiselleni yöksi jo edellisenä päivänä. Tosin ennen kuin päädyin yöpymispaikkaani, kerroin sukulaiselleni käyväni ensin kaverini luona ja tulevani illan aikana. Hän ei onnekseni missään vaiheessa kysynyt, minkälaisesta kaverista on kyse, koska hätävalheita en silloin osannut vielä keksiä yhtä helposti ja nopeasti kuin nykyään.
kenenkään ei tarvii tietää tästä
kukaan ei koskaan kuulla saa
kenenkään ei tarvii tietää tästä
näin kun salaa suudellaan
Olin hermostuneempi kuin aikaisempien tapaamisten ollessa kyseessä. En ollut varma, mihin asti tilanne etenisi tai mihin asti antaisin sen edetä. Tällä kertaa kukaan ystävistänikään ei tiennyt, missä olin. Yleensä pelasin varman päälle, että ainakin joku tietää olinpaikkani tai ainakin seurani varmasti. Luotin herraan numero kuusi sen verran paljon, että en tätä tehnyt. Ja koska olen hengissä kirjoittaakseni tätä merkintää, niin luottamus oli perusteltua :)
Löysin lopulta autoillessani oikean paikan parin ylimääräisen mutkan kautta (tähän kohtaan voisi todeta, että nainen ja vieläpä blondi ratissa teettää kummasti ylimääräisiä mutkia puhelinneuvonnasta huolimatta). Hän tuli minua parkkipaikalle vastaan. Tervehdittyämme hän kysyi, haluaisinko tulla sisälle vai lähtisimmekö johonkin muualle kahville. Totesin haluavani ehdottomasti nähdä koiran, jota hän useasti oli ulkoiluttamassa puhelimessa puhuessamme.
Pakko nyt todeta, että koirahan oli oikein hurmaava vanhaherra, joka oli erittäin utelias uudesta ihmisestä, kerjäsi huomiota ja rapsutuksia. Istuimme sohvalle rennosti juttelemaan herran kanssa. Tulimme (ja tulemme) hyvin juttuun hänen kanssaan, höpistessä meni aikaa reilusti yli tunti. Koira kävi välillä kihnuttamassa nenällään jalkaani kerjäten lisää rapsutuksia ja saaden minut kikattamaan, kutian nimittäin hyvin herkästi.
Ja jos jotain olen oppinut miehistä - etenkin heistä, joilla on toisinaan pirullinen pilke silmäkulmassaan - niin sen, että heti kun he saavat tietää jonkun kutiavan helpolla, he haluavat myös testata sen väittämän. Eikä herra numero kuusi poikennut tästä...
kai pieni lemmenleikki meille sallitaan
näin kun kerran kohdataan
on pieni lemmenleikki aina paikallaan
kukaan ei koskaan tietää saa
Alkoi siis armoton kutituspaini sohvalla. Keksin nimittäin äkkiä, että häneltäkin löytyy monta herkkää kohtaa. Väistämättä asento tosin vaihtui siihen, että minä jäin alle... ja hänen kätensä alkoi kulkeutua kohti rintaani enkä vastustellut. Hän nimittäin unohti olla varuillaan saadessaan tilaisuutensa, joten iskin vapautuneen käteni hänen kylkeensä kutittamaan ja nauroin onnistuneeni harhauttamisessa. No, minä jäin kuitenkin lopulta alakynteen omalla tavallani. Paini vaihtui toisenlaiseen kontaktiin, jonkin asteisen hassuttelevan otteen pysyessä mukana kiihkeään loppuunsa asti...
Kehtaako siis joku vielä väittää, että seksin pitäisi olla jollain lailla vakavamielistä touhua? Nauru ja kiusoittelu on enemmän kuin sallittua, etenkin kun se tapahtuu hyvässä hengessä ;) En voi nimittäin sanoa, että toinenkaan kierros olisi ollut yhtään sen vakavahenkisempi tilanne kuin ensimmäinenkään. Mutta varmasti yhtä antoisaa ;)
Mutta kuten alussa mainitsinkin, lähdön aika koitti väistämättä. Sukulaiseni odotti minua illan aikana luokseen, onneksi vain vähän matkan päähän, joten oli jo aika liikahtaa eteenpäin. Herra numero kuusi saattoi minut autolleni ulkoiluttaen samalla koiran, joka esitti haukahtaen vastalauseensa, kun halasimme hyvästiksi. Kurvasin pois pihalta ja yritin hillitä virnettäni, ettei sukulaiseni esittäisi liikaa kysymyksiä päästyäni perille.
yhteinen on salaisuutemme tää
ja jos tahdot niin
se sellaiseksi jää - ei enempää
Seuraava päivä valintakokeessa meni rauhallisesti, erinomaisen kevyellä mielellä. En stressaa paljoa muutenkaan moisista tilanteista, mutta nyt olin suorastaan yli-hyvällä tuulella. Psykologisessa testissä minua hykerrytti. Katselin joitakin kysymyksiä sillä silmällä, mitä olisin aiemmin niihin kiltimpänä tyttönä vastannut ja mitä tosiaan vastasin senhetkisessä olotilassani. Olihan niissä vastauksissa toki hieman eroa... ;)
No mutta, miten kävi moraalisäännöilleni tällä kertaa? Olen jo rikkonut sääntöni numerot kolme ja kaksi. Tärkein, eli sääntö numero yksi on, etten sekaannu varattuihin miehiin.
Ja kas kummaa, tämäkin sääntö joutaa romukoppaan... Herra numero kuusi on nimittäin vakaasti kihloissa.
Kursivoidut lainaukset Mamban kappaleesta Pieni lemmenleikki.
-Jos et sä kehitä viiden minuutin pikapanoja tähän kohtaan, niin mun on oikeesti jo pakko lähteä, puhahdin haasteen vastaukseksi. Ja toivoin tuntiessani lämpimän käden lanteellani, että hän tosiaan kehittäisi jonkin pikaisen session. Mutta hän mietti liian kauan - enemmän kuin viisi sekuntia ;) - joten pysyin päätöksessäni. Sukulaiseni odotti minua yöksi luokseen, koska seuraavana päivänä olisi valintakoe opiskelupaikkaan.
Oi, pahoitteluni. Lähdin ihan väärästä suunnasta liikkeelle. Palataanpa muutama tunti taaksepäin tuossa päivässä...
Lähdin töistä puolenpäivän jälkeen ajaen parin tunnin matkan kohti päämäärääni. Seuraavana päivänä olisi valintakoe ammattikorkeakoulun opiskelupaikkaa varten ja olin menossa sukulaiselleni yöksi jo edellisenä päivänä. Tosin ennen kuin päädyin yöpymispaikkaani, kerroin sukulaiselleni käyväni ensin kaverini luona ja tulevani illan aikana. Hän ei onnekseni missään vaiheessa kysynyt, minkälaisesta kaverista on kyse, koska hätävalheita en silloin osannut vielä keksiä yhtä helposti ja nopeasti kuin nykyään.
kenenkään ei tarvii tietää tästä
kukaan ei koskaan kuulla saa
kenenkään ei tarvii tietää tästä
näin kun salaa suudellaan
Olin hermostuneempi kuin aikaisempien tapaamisten ollessa kyseessä. En ollut varma, mihin asti tilanne etenisi tai mihin asti antaisin sen edetä. Tällä kertaa kukaan ystävistänikään ei tiennyt, missä olin. Yleensä pelasin varman päälle, että ainakin joku tietää olinpaikkani tai ainakin seurani varmasti. Luotin herraan numero kuusi sen verran paljon, että en tätä tehnyt. Ja koska olen hengissä kirjoittaakseni tätä merkintää, niin luottamus oli perusteltua :)
Löysin lopulta autoillessani oikean paikan parin ylimääräisen mutkan kautta (tähän kohtaan voisi todeta, että nainen ja vieläpä blondi ratissa teettää kummasti ylimääräisiä mutkia puhelinneuvonnasta huolimatta). Hän tuli minua parkkipaikalle vastaan. Tervehdittyämme hän kysyi, haluaisinko tulla sisälle vai lähtisimmekö johonkin muualle kahville. Totesin haluavani ehdottomasti nähdä koiran, jota hän useasti oli ulkoiluttamassa puhelimessa puhuessamme.
Pakko nyt todeta, että koirahan oli oikein hurmaava vanhaherra, joka oli erittäin utelias uudesta ihmisestä, kerjäsi huomiota ja rapsutuksia. Istuimme sohvalle rennosti juttelemaan herran kanssa. Tulimme (ja tulemme) hyvin juttuun hänen kanssaan, höpistessä meni aikaa reilusti yli tunti. Koira kävi välillä kihnuttamassa nenällään jalkaani kerjäten lisää rapsutuksia ja saaden minut kikattamaan, kutian nimittäin hyvin herkästi.
Ja jos jotain olen oppinut miehistä - etenkin heistä, joilla on toisinaan pirullinen pilke silmäkulmassaan - niin sen, että heti kun he saavat tietää jonkun kutiavan helpolla, he haluavat myös testata sen väittämän. Eikä herra numero kuusi poikennut tästä...
kai pieni lemmenleikki meille sallitaan
näin kun kerran kohdataan
on pieni lemmenleikki aina paikallaan
kukaan ei koskaan tietää saa
Alkoi siis armoton kutituspaini sohvalla. Keksin nimittäin äkkiä, että häneltäkin löytyy monta herkkää kohtaa. Väistämättä asento tosin vaihtui siihen, että minä jäin alle... ja hänen kätensä alkoi kulkeutua kohti rintaani enkä vastustellut. Hän nimittäin unohti olla varuillaan saadessaan tilaisuutensa, joten iskin vapautuneen käteni hänen kylkeensä kutittamaan ja nauroin onnistuneeni harhauttamisessa. No, minä jäin kuitenkin lopulta alakynteen omalla tavallani. Paini vaihtui toisenlaiseen kontaktiin, jonkin asteisen hassuttelevan otteen pysyessä mukana kiihkeään loppuunsa asti...
Kehtaako siis joku vielä väittää, että seksin pitäisi olla jollain lailla vakavamielistä touhua? Nauru ja kiusoittelu on enemmän kuin sallittua, etenkin kun se tapahtuu hyvässä hengessä ;) En voi nimittäin sanoa, että toinenkaan kierros olisi ollut yhtään sen vakavahenkisempi tilanne kuin ensimmäinenkään. Mutta varmasti yhtä antoisaa ;)
Mutta kuten alussa mainitsinkin, lähdön aika koitti väistämättä. Sukulaiseni odotti minua illan aikana luokseen, onneksi vain vähän matkan päähän, joten oli jo aika liikahtaa eteenpäin. Herra numero kuusi saattoi minut autolleni ulkoiluttaen samalla koiran, joka esitti haukahtaen vastalauseensa, kun halasimme hyvästiksi. Kurvasin pois pihalta ja yritin hillitä virnettäni, ettei sukulaiseni esittäisi liikaa kysymyksiä päästyäni perille.
yhteinen on salaisuutemme tää
ja jos tahdot niin
se sellaiseksi jää - ei enempää
Seuraava päivä valintakokeessa meni rauhallisesti, erinomaisen kevyellä mielellä. En stressaa paljoa muutenkaan moisista tilanteista, mutta nyt olin suorastaan yli-hyvällä tuulella. Psykologisessa testissä minua hykerrytti. Katselin joitakin kysymyksiä sillä silmällä, mitä olisin aiemmin niihin kiltimpänä tyttönä vastannut ja mitä tosiaan vastasin senhetkisessä olotilassani. Olihan niissä vastauksissa toki hieman eroa... ;)
No mutta, miten kävi moraalisäännöilleni tällä kertaa? Olen jo rikkonut sääntöni numerot kolme ja kaksi. Tärkein, eli sääntö numero yksi on, etten sekaannu varattuihin miehiin.
Ja kas kummaa, tämäkin sääntö joutaa romukoppaan... Herra numero kuusi on nimittäin vakaasti kihloissa.
Kursivoidut lainaukset Mamban kappaleesta Pieni lemmenleikki.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)