Happiness

"Tiedätkö mitä?" Isäntä kysyy minulta, kun olemme alkamassa nukkua.
"No?" havahdun puoliunestani.
"Mä rakastan sua."
Hymyilen pimeässä tyytyväisenä. "Ja mä rakastan sua kans."

Pitkä suudelma siihen päälle ja käpertyminen toisen lämpöiseen syliin nukkumaan = parasta mitä tiedän.

Uusi vuosi

Onnellista ja parempaa uutta vuotta kaikille lukijoille :)

Itsellä uusi vuosi vaihtuukin onnellisissa merkeissä, kun lähden Isännän luokse huomenna sitä viettämään.

Kohti uusia kujeita siis ;)

-Mou

Vuosipäivä

Vuosi ensimmäisestä merkinnästä! Tänne asti blogi siis säilynyt mukana, ajatus ja tapa kirjoittaa hieman matkan varrella muuttuneena.

Siinä mielessä siis ihan mainitsemisen arvoinen päivä - ja lyhyen merkinnänkin. Piti kyllä kirjoittaa merkintää herrojen horoskoopeista ja omani yhteensopivuudesta, mutta pää sen verran seis tällä hetkellä, ettei irtoakaan niin hyvin kuin luulin. Ehkä vielä joku päivä tässä... :)

Kippis ja kulaus, kohti uusia kirjoituksia. *skoolaa vesilasillisella*

-Mou Rire

Yöllisiä havaintoja

Makoilin tuossa äsken puhelun aikana sohvalla ja haistoin Kaapin partaveden tuoksun sohvatyynyistä. Se tuntui ihan mukavan hupsulta havainnolta kahden aikaan yöllä.

Eilen totesin nukkumaan mennessäni, etten ole ajatellut Harria moneen päivään mitenkään "aktiivisesti". Kaappi ja viime viikonlopun irtiottoreissuni tekivät siis tehtävänsä ja olen päässyt taas eräänlaiseen normaalitilaani - en erityisemmin kaipaa mitään vaan katselen, mitä on tarjolla. Olen siis päässyt... noh... yli?

Saa nyt nähdä.

Ehdinkin jo kaivata tätä Mou Rireä, joka vain on ja osaa olla siihenkin olotilaansa/statukseensa tyytyväinen. Hallelujah.

Ja eilisestä leffaillan leffasta lainaus tähän loppuun:
"Now, if you'll excuse me, I've got this bug problem."

;)

Väliaika, teetä ja unta

Hetkellisen vuolaan itkukohtauksen jälkeen kirjoitin vanhan kunnon plus ja miinus -listan ja muitakin ajatuksia ylös, yrittäen olla suhteellisen looginen ja objektiivinen.
Ei välttämättä kaikista parhain keino tuollaisen listan tekeminen, mutta omalla kohdallani näen sitten paperilla jakaantuman selkeämmin.

Ihan vain toteamuksena - rauhoituin, hyvinkin paljon. Plussapuoli voitti noin puolellatoista merkinnällä, mutta pari ajatusta, jotka kirjoitin listan alle, rauhoittivat eniten, tasapainottaen tilannetta ja varmaan antavat enemmän, hmm... voimaa päästä asian yli.

Nyt on siis hyvä mennä nukkumaan, kun olen ensin saanut rähjätä ja sitten tyynnytellä itse itseni.

Sanailtuja part two

Mietin yleensä tilanteita etukäteen, pientä ohjaajan vikaa kai. Etenkin erilaisia sanailuja. Tosin harva näistä oikeasti toteutuu, mutta mikä jottei joku päivä vielä. Tällä kertaa kuitenkin aitojakin tilanteita kerrottuna, jatkona aikaisemmalle Sanailtuja-merkinnälleni.

Enjoy ;)

**

Hän oli nähnyt minusta unta. Hän kertoo unen alun, epämääräisen tilanteen, jossa olemme jossain luolassa kulkemassa eteenpäin ja jossa lopulta minä päädyin ilman housuja.
-Ja sit siitä eteenpäin mä en muista mitä tapahtu, hän lopettaa tarinansa.
-Et muista vai et kehtaa kertoa? kysyn heti.
-Tai en kehtaa kertoa, ehkä niinkin. Miksi niin luulet?
-No tottakai, jos MINUSTA nähdään unta, niin niidenhän on pakko olla eroottisia, eihän siinä auta muu, perustelen nauraen.

**

-Mulla olis sulle pyyntö. Voi kuulostaa vähän erikoiselta, sanon hänelle.
-No? hän kysyy.
-Suutele mua.
-Mitä?
-Suutele mua, toistan ja alan selittää: -Tiedän, ettet yleensä suutele ketään suoraan, koska se menis liian henkilökohtaseks, mutta haluaisin kokea sen edes yhden kerran, milt..., yhtäkkiä hän onkin edessäni ja vaikenen odottavana. Hän tarttuu kasvoihini ja alkaa suudella minua kevyesti, syventäen suudelmaa pehmeästi.
Kun hän lopettaa, jään vain paikalleni.
-Wau, saan todetuksi. Häntä naurattaa. -Krhm. Tota... jos palataan vaan takas entiseen järjestykseen, ehdotan saatuani lopulta jostain ajatuksesta kiinni ja yritän virnistää.

**

-Mä olen halunnu kokeilla näitä juomullisia, että onko nää sit tosiaan erilaisia tavallisiin kumeihin verrattuna, ehdotan kulmiani vihjailevasti kohotellen.
-No... okei, jos nyt sitten testataan, kun kerran välttämättä vaadit. Tosin paremmaltahan se tuntuis tietty ilman...
...vähän aikaa myöhemmin...
-Voidaanhan me toki koittaa ilmankin...
-Mikäs idea siinä nyt sitten enää olis?
-No siis, tämähän oli vain testi tän juomullisen suhteen...
Hän naurahtaa. -Tuntuuko se sit erilaiselta?
Jatkan liikehdintääni mietteliään näköisenä. -Eipä paljoakaan oikeestaan.
Hekottelemme kumpikin, vaihdamme asentoa. Hän varmistaa minulta vielä, että haluanko varmasti ilman kumia. Nyökkään ja vastaan, että haluan.
-Tosin tuntuukohan se naisesta yhtään sen paremmalta? hän pohtii.
-Tuntuu tuntuu, vakuutan ja nautiskelen.
Ja kun hän laukeaa sisälleni, kuiskaan hänen korvaansa: -Ja tässä kohtaa se tuntuu kaikista parhaimmalta.

**

Mesekeskustelusta:
-Sanotaan, että miehen terveyden voi nähdä seisokista, mutta tällä hetkellä on kyllä sellanen fiilis, ettei edes seisois. Toisaalta tunnetusti, koska olen mies, niin ei tartte ku pienen ärsyke ja varmasti seisois.
-Heh.
-Auta mua!
-Terveyden edistämisessäkö? ;D
-Niin!
-Tällä hetkellä sellanen olo, että olis mahtavaa, jos mies vaan tulis ja ottais mut, pakottais seinää vasten, pitäis käsistä kiinni ja hyväilis vaativasti käsillään ja suullaan. Että hädin tuskin ehtis riisua vaatteitakaan pois tieltä.
-Mmm... kuulostaa kivalta. Mutta vaan kivalta. Taidan olla kuolemansairas :p
-Jaaha, ollaanko me ny menty sit niin pitkälle, ettei nää kirjalliset versiot enää autakaan? :D
-Jea. Sillon ku ekan kerran kuulin sun huohotusta, niin siitä lähti.
-Pikku hetki... *äänittää ja lähettää äänileikkeen*
-Ahhh. Vanha kunnon veri-karkaa-päästä.
-Noni, oot terve :D
-Jotta voidaan asia varmistaa vielä, niin vedätkö sen sun ässän viel? :p
-*kröhii saadakseen hetkellisen naurukohtauksen ohi ja äänittää jälleen pätkän lähetettäväksi*
-:o~
-Gotcha.
-Lisää!
-Teen kohta niin, että istutan sut vaan tohon sohvalle ja huohotan vieressä, haluan nähdä ne reaktiot :p
-Tee se! :p
(sitä tapaamista odotellessa, katsotaan miten pokka pitää, jos tuon tosiaan testaan....)

**

-Haluatko, että tuon sulle kans jotain? kysyn, kun käännymme liikenneasemalle vessataukoani varten.
-Ei tartte tuoda, hän vastaa.
-Siis niinku hedemiä tai muuta, ehdotan vielä.
-Eeei mitään etelän hetelmiä, banaanit on apinoille, hän kuittaa.
-No sittenhän ne sopis sulle vallan mainiosti, totean takaisin.
Hän katsoo minua hetken alta kulmain parkkeerattuaan.
-Hei, sä suorastaan tarjosit tota eihän tohon olis voinu vastata muuten, puolustaudun virnistäen ja kipitän vessaan.

**

Harri kuunteli kuitenkin melko monta kertaa puhelintyötäni sivusta, joten hän tiesi perusaloitukseni. Olin menossa sänkyyn hänen viereensä:
-No moikka, hän aloittaa samalla nuotilla kuin itsekin aloitan puhelut. Olin heti mukana virnuillen.
-No moi, sanon matalasti.
-Milläs mielellä siellä? hän kysyy vetäen minut syliinsä.
-Vähän niinku panettais, vastaan kuten olen kuullut monta kertaa puhelimen välityksellä ja kiersin samalla käteni hänen ympärilleen.
-Jaajaa, mitäs me sille sit tehtäis? tulee vastaus - ja minä alan hekottaa, koska Harri matkii puhetapaani todella hyvin enkä saakaan enää järjellistä vastausta samaan tapaan kuin puhelimessa tilanne jatkuisi.
Mutta no, asia kuitenkin saatiin hoitumaan... ;)

***

Näitä sitten taas tulee jatkossa lisää, kun on tullakseen. Ja kun muistan vaan kirjoittaa ylös :p

Mahdollisia uusia sutinoita

Ja näitä jollain tasolla on tosiaan ilmassa koko aika, vaikka omalla tavalla kaipaankin Harria.

Ensinnäkin - edellisen postauksen lopussa mainitsemani todennäköinen seuraava herra. Tämä vanha rakas ystäväni, joka kannusti minut puhelinhommiin (ja jolle sain puhelimessa pelkällä huohotuksellani aikaan myös kiitettävän seisokin kesken kävelyn :p) ja jonka kanssa olemme kohta vuosikymmenen pitäneet yhteyttä, muttemme vielä kertaakaan nähneet livenä. Hän, jonka kanssa tuli monta vuotta harrastettua nettiseksiä.
Hän, joka totesi minulle tapaillessani Harria, että jos - ja iso jos, hän ei sitä toivo, vaan haluaa minun olevan onnellinen - juttu ei Harrin kanssa onnistukaan, niin olisiko meillä mahdollisuus hieman pitää hauskaa. Hän kun ei olisi koskaan pannut pahakseen, jos edes puolet meidän vuosien aikana juttelemistamme asioista kävisi myös toteen. Myönsin hänelle, että olin itsekin miettinyt samaa viimeisen parin vuoden aikana, joten teimme diilin.

Tässä nyt aikatauluja ja mahdollisuuksia järkkäillessä hän todennäköisesti tulee minun luokseni käymään. Ehkä ensi kuussa. Sitä ennen sitten puhelinseksiä. Siis ei vain ammatillista versiota vaan ihan aitoa.

Toiseksi - ihan tuossa naapurikunnassa asuu eräs mies, joka on käynyt luonani keväällä pariin otteeseen ja tässä syksylläkin pariin otteeseen. Kerron hänestä ehkä enempi, jos ja kun sen ihastus-postaukseni teen (kirjoitin jo luonnoksen yövuorossani, mutten julkaissut, täytyy vähän järkkäillä vielä), mutta mainittakoon se, että hän kävi viime perjantaina, ehdotti leffan katsomista kanssani. Toi elokuvan mukanaan, katsoimme sen ja hän lähti jatkamaan matkaansa. Häneltä oli jäänyt tarkistamatta statukseni, hän jo kyseli keittiöön tuttavallisesti astellessaan, että joko olen suunnitellut Hartsan kanssa yhteen muuttamista. Totesin vastaukseksi elokuvaa pyörimään laittaessani, että eipähän mun enää tartte, tauko jäi pysyväksi olotilaksi.
Nimittäin samainen naapurikunnan mies totesi tauon aikana täällä kahvilla käydessään ja kuulumisia vaihdellessaan (ja torjuessani hänen hienoisen lähentymisyrityksen) että kyllä hänen mieltään jää kaihertamaan se, mitä se(ksi) olisi minun kanssani ollut. Saa nähdä siis, yrittääkö nyt uudelleen...

Kolmanneksi - Mikko heitti eilen tuttavallisesti, että miltä syksy täälläpäin näyttää, kun oli hetkeä aikaisemmin pohtinut, että lähtisi reissuun syyslomalla opiskelustaan. Hymähdin, että eikö hän muista, eihän siitä ole kuin vuosi kun hän täällä ensimmäistä kertaa oli. Totesi kai keskittyneensä muuhun kuin kaupunkikuvan katseluun. Ja kysyi, vieläkö huolin hänet kattoni alle. Piruilin vastauksena, että enköhän häntä vielä siedä.
"Olenko tosiaan niin paha?"
"Pahempi."
"Auts."
Positiivista huomata itsestäni: minua ei kutkuta ajatus siitä, että Mikko olisi tulossa käymään kuten aiemmin. Tai väärin, kutkuttaa - siinä mielessä, että jos hän tekee jonkun lähestymisyrityksen, mietin jo valmiiksi, miten teilaan yrityksen jo kesken ilmalennon >:)
'Naiset...' totesi tuo ensin mainittu vanha ystäväni tähän kun mainitsin asiasta hänelle.

Ja... hmm. Olikohan vielä joku? Aa, niin. Eräs mesessäni viihtyvä herrasmies myös ehdotti panetuksen helpotusta aikataulun puitteissa tulevalle viikonlopulle. Totesin, että ainakin kahvit tarjoan, rehellisesti sanottuna en kyllä osaa vielä sanoa, mitä annan itselleni periksi tehdä. Tai hänellekään.

Mutta katsotaan mitä tässä nyt tapahtuu. Puhelinhommassa ainakin juttua tuntuu riittävän näinä päivinä, olen tullut entistä rennommaksi siinä touhussa.

Mutta nyt nukkumaan jälleen, toivottavasti hyviä unia näkemään... :)

Seurustelua, tapailua vai kuka mitä häh?!

Jäimme Maggien kanssa pohtimaan seurustelun ja tapailun rajoja. Ja sitä myöten myös termien friends with benefits ja fuckbuddyn rajoja.

Mikä lasketaan tapailuksi? Mitä se vaatii? Ja miten se eroaa seurustelusta? Ja mitä taas seurustelu vaatii? Pitääkö olla tulevaisuudensuunnitelmia, vai voiko seurustella vain seurustelemisen 'ilosta', ilman ajatuksia yhteiselosta, yhteenmuutosta, mahdollisesta perheestä yms.

Entäpä tämä kummallinen sana kuin parisuhde. Jos neiti A ja herra B seurustelevat, onko heillä automaattisesti parisuhde? Vai tarvitaanko siinäkin yhdessäasuminen, ennen kuin parisuhde voi muodostua? Ei kun hetkinen, sehän on avoliitto - KÄÄKS!

Friends with benefits - ystävät, jotka satunnaisesti hyödyntävät mahdollisuutensa seksiin. Eikö?
Fuckbuddy - ihan vain pelkkään panemiseen tarkoitettu toveri. Jos friends with benefits on sellainen, että ystävyys on vahvalla pohjalla muutenkin, fuckbuddyna voi olla joku täysin tuntematonkin henkilö. Vai?

Tähän nyt kaivattaisiin mielipiteitä, miten kukakin nämä termit käsittää. Mielenkiinnosta muiden ajatusmalleja kohtaan :)

Houkutus ja omatunto

Houkutus tuli eilen käymään. Lähti tänä aamuna.

Omatunto sammui ennen kuin minä...

;)

Kohtaaminen

"Mm-hmm. Mitäs sä mahdat olla vailla?" hän kysyi, kun näykin hänen kaulaansa ja suutelin pitkään.
"Sua", vastasin yksinkertaisesti.
"No... se alkoi kyllä käydä tässä jo selväksi", hän naurahti.
"Me want some attention..." totesin ja vilkaisin merkitsevästi tietokoneen näyttöä ja istuin syliin hajareisin.
"No sitten..."

...ja sainkin... ;)

Lisää juhannusviikonlopusta tulossa lähipäivinä. Keep checking :p

Välihöpinöitä

Kirjoittajan omanlaisensa blocki taas ilmennyt, nimenomaan tällä puolella. Uuteen blogiin jotenkin helpompi kirjoittaa, kun saa kirjoittaa tavallaan kylmästi ja sen suuremmitta tunteitta, - ihanan vapauttavaa muuten jotenkin - tällä puolella tunteet väistämättä vaikuttavat kirjoittamiseenkin.

Mutta kuulumisia muuten. Uusi kakkostyö puhelimen ääressä vie tosiaan oman aikansa ja energiansa tässä päätyön ohella, viimeiset pari viikkoa olleet aika väsyneitä taas vaihteeksi. Onneksi Mikon suunnalta ei kummemmin mielenhäirintätilanteita ole tullut enkä ole itsekään niitä itselleni aiheuttanut. Juhannuksena pitäisi mennä hänen luokseen sitten, pikkuinenkin paikalla, joten rauhallinen juhannusviikonloppu tulee olemaan :)

Heh, päätyössäni, asiakaspalvelussa, eräs vakioasiakas kysyi minulta tällä viikolla, että eikö fritsumies olekaan käynyt viime aikoina... Vapun jälkeen kun kaulallani oli hemaiseva puremajälki, joka kyllä muutaman asiakkaan toimesta huomattiin. Naureskelin hänelle, että ensi viikonloppuna taas saa...

Ensi viikolla torstain ja perjantain välisenä yönä päivystän puhelimen ääressä jälleen ja perjantaina sitten päivällä lähden ajalemaan Mikon luo, sunnuntaina takaisin. Saa nähdä, miten ajatukseni onnistuu - pystynkö yöllä leipomaan ja huohottamaan puhelimeen samaan aikaan. Pervoja pullia, kuten ystäväni totesi ajatuksestani...

Kuuluillaan taas ja kirjoitellaan. Kun saan erään aiheen muodostettua blogitekstiksi asti, niin se päätyy luonnollisestikin tänne.

Elellään ihmisiksi.

Writer's block

Kärsin inspiraation puutteesta. Ja sisäisen sensuurini liiallisesta toiminnasta. Mieleni tekee kirjoittaa uudesta kohtaamisesta - muistelen eri vivahteita ja hykertelen mielessäni huulenheittoa sen herran kanssa, eri tilanteissa, eri asennoissa... Mutta tämä mielihalu kirjoittamiselle iskee aina väärään aikaan, kun täytyisi keskittyä töihin tai muuhun tärkeään.

Näin, kun olisi aikaa, ei tekstiä tahdo syntyä. Ja jos syntyykin, se näyttääkin jo pakotetulta. Tai sitten luen vain hyvin kriittisesti, mikä on sekin mahdollista...

Huomasin myös tänään, että olen unohtanut. Ne kohtaamiset, joista olen jo tänne kirjoittanut, olen unohtanut yksityiskohdat. Kirjoitin niistä osan pois mielestäni tähän blogiin enkä saa enää yhtä tarkasti tilanteita mieleeni niistä. Johtuuko tämänhetkinen kirjoittajan lukkoni siis siitä, etten halua unohtaa seuraavaa kohtaamista, josta kirjoitan?

No, saa nähdä miten siinä käy, unohdanko. Vai palautuuko kyseinen herra tilanteineen mieleeni yhä uudestaan ja uudestaan... ;)

Uutta kirjoituspuuskaa odotellessa...
-Mou Rire