On se jännä, hyvin jännä

Lueskelin vanhoja tekstejäni läpi, alusta lähtien muutaman. Ihan kuin toinen ihminen olisi ne kirjoittanut. Huh heijaa.

Olen tässä muutamia viikkoja jo kypsytellyt ajatusta, että päätän kirjoitteluni. Että hukkaisin kaiken pois, mitä tänne on tullut kirjoiteltua ja jatkaisin tällä puhtaalla pöydälläni, jota vakaasti täytän Isäntäni kanssa.

On ollut... mielenkiintoista. Reaktiot, haukut ja kehut täysin tuntemattomilta ihmisiltä ja muutamalta tutummaltakin. Keskustelu mitä väliin on aiheista virinnyt. Myötätunto tai sen puute. Toivottavasti ne muutamat naurahdukset, mitä tekstini ovat saaneet aikaan lukijoissa.

Olen kasvanut, kypsynyt, vahingoistani viisastunut - ainakin uskon niin. Monta herraa tuli läpi koluttua ennenkuin tajusin, minkälaisen ihan oikeasti tarvitsen rinnalleni.

Ja hänet löysin. Rakastan häntä nyt ja lupaan rakastaa häntä lopun elämääni.

Joten kiitos vaan ja näkemiin. It's been great.

- MouRire

Mitä jos?

Pohdimme tässä kumpikin tahoillamme Isännän kanssa, että mitäs jos oltaisiinkin tavattu vasta tänä keväänä eikä jo loppusyksystä. Oltaisiinko tässä?

Koska jos oltaisi tässä kevään korvilla vasta tavattu ja tutustuttu häthätää... lisätään siihen maatilan kiireinen kesäkausi ja kesälomitusten minulla aiheuttama kiireisempi jakso, niin yhteistä aikaahan jää todella vähän. Oltaisi ehditty juuri ja juuri tavata pari kertaa ja sitten olisi ollut milloin kummallakin kiirettä niin, ettei yhteisiä hetkiä olisi voinut niin helpolla järjestää. Jompikumpi tai molemmat olisi kyllästynyt siihen. Isäntä totesi, että minä olisin kyllästynyt varmastikin ensimmäisenä ja minäkin myönsin, että näin asia olisi varmasti ollut.

-Sit ei oltais tässä, ei oltais yhdessä.
-Huh. Älä helkkari edes vitsaile siitä aiheesta, iski jo ton lauseen kuulemisesta lievä ahdistus.
-No se on ihan terve merkki, ettet sentään ala ääneen ajatteleen, että kenenkäs kans sitten olisitkaan jos et mun.
-No keu keu. Mut ihan tosi - tosta ei edes vitsailla. Iski meinaan tosi nopeaan se ahdistus.
-Ei ollu tarkoitus. Mä rakastan sua. Enkä halua susta luopua.
-Mäkin rakastan sua enkä tosiaan kenenkään muuhun enää vaihtais.

Mutta tosiaan, asia ei ole niin. Tapasimme loppusyksystä, molemmilla oli rauhallisempaa töiden saralla, joten yhteistä aikaa pystyi järjestämään paljon ja sitä myös järjestettiin. Tutustuttiin, ihastuttiin, rakastuttiin... Ja nyt, kun kiireisempää tosiaan on, suhdetta pidetään yllä pitkillä puheluilla arkisin ja pääsääntöisesti viikonloppujen lyhyelläkin yhdessäololla. Syksymmällä taas sitä yhteistä aikaa on enemmän, kun asutaan lähempänä toisiamme. Ja silloin se yhteinen arki vasta alkaakin.

Sitä odotellessa haaveellisesti huokailee,
Mou Rire

Ja niin, oikein hyvää juhannusta kaikille!

This is deep

Olen onnellinen. Todella.

Ja rakastunut. Niin ihanan rakastunut... tunteet vain syvenevät päivä päivältä.
Niin höpösti rakastunut, että haluaisin vain julistaa sitä jokaiselle vastaantulijalle. Että olen löytänyt Isännän, joka tekee minut todella onnelliseksi ja jonka minä teen myös onnelliseksi.

Tein hänelle tässä syntymäpäivälahjaksi kirjasen, johon kokosin muistoja matkamme varrelta, syitä, miksi pidän hänestä ja erinäisiä lainauksia lauluista, runoista ja tv-sarjoista. Kartonkikansien väliin siis koottu paljon onnea ja rakkautta. Isäntä sanoi tässä muutama ilta sitten, että lukee iltalukemisena sen kirjasen, koska siitä tulee yksinkertaisesti niin hyvälle mielelle.

Vietimme tässä vuorokauden ihan kahdestaan, oikein laatuaikaa. Söpistelyä, lähellä oloa, juttelua, naurun remakkaa, rakastelua, vakavoitumista ja suunnitelmia. Kesästä tulee todennäköisesti aika kiireinen meille molemmille, mutta syksyllä sitten saa olla paljon helpommin lähellä - muutan häntä lähemmäs nimittäin.

Hänen perheensä on huolinut minut osakseen helposti. Eräs suvun jäsenistä totesi Isännälle minusta, että hän saa minusta hyvän emännän itselleen.

Olen kantanut hänen sormustaan kaulakorussani nyt muutaman viikon. Jotain hänestä on siis aina lähellä sydäntä. Mielessänihän hän on lähes koko ajan.

Ja ai niin, kai sanoin jo - olen siis todella rakastunut. Ja onnellinen. ;)

Onneks sä oot vähän tommonen, ku mäkin oon vähä tämmöne. Ni ei tule ongelmia, vaikka välillä sanookin vähän omituisesti asioita.