Treffailua ja muutakin mukavaa

Päivitinpä tuossa treffiprofiilinikin uuteen uskoon, vaihtui kuva ja kuvausteksti. Käynyt siellä nyt lähestulkoon päivittäin kurkistamassa, joten profiilini näkynyt etusivulla --> enempi kurkkaajia --> jopa viestejä ja flirttejäkin. Ja koska käyn tätä yhden naisen mielenosoitustani, että naisetkin tekisivät siellä aloitteita, flirttailisivat ja laittaisivat viestejä, niin onpahan tullut viestiteltyä sielläkin puolella pitkästä aikaa vähän enempi. :)

Tulostakin on syntynyt omalla tavallaan, meseen on lisätty muutama uusi tapaus, joidenka kanssa keskustelut kylläkin kulkevat hieman takkuilevasti. Eräs hieman vakavammin otettava tapaus oli otettu, kun olin hänelle laittanut viestiä menemään treffipalvelun puolella, koska oli itse miettinyt viestin laittamista myös minulle, mutta minäpä ehdin ensin ;)

Myös eräs vanha tuttu otti jälleen kerran sitä kautta yhteyttä... tämä tapaus siis sellainen, jonka olen aikanaan muutama vuosi sitten luokkakaverini kautta tavannut, kun menin sanomaan kaverilleni, että pitäisiköhän sitä löytää mies itselleen ja hänelläpä oli juuri sopiva tarjokas mielessään... Kävin hänen luonaan pari kertaa kahvilla, kerran tein ruokaakin, mutta hän ei minua sytyttänyt ja silloinen kiireinen kevät puski päälle, joten se juttu sitten jäi. Hän on ottanut muutaman kerran sen kevään jälkeenkin yhteyttä, milloin tekstiviestillä ja noin vuosi aikaa myös juuri tuon treffipalvelun kautta.

Tällä kertaa yhteydenotto treffipalvelussa yksityisviestin muodossa oli omalla tavallaan suloinen, helkkarin ahdistava ja tietyiltä osin jopa pelottavakin. Sisältö muutamalla muokatulla lauseella pähkinänkuoressa: "Olisiko mahdoton ajatus, jos meistä tulisi onnellinen pari? Edetään ihan rauhassa, voitaisiin tapailla niin pitkään kuin haluat, että opitaan tuntemaan toisemme, vaikka se veisi ikuisuuden, voin kyllä odottaa."
Ehdotti kahvittelua ja muutenkin tapaamista, mutta lopulta totesin hänelle suoraan, etten halua herättää liikoja toiveita, koska silloin muutama vuosi sitten ei sytyttänyt enkä usko, että nytkään on tilanne muuttunut.
Hän ei ole vastannut tuohon viestiini, mutta näen palvelusta, että hän on lukenut sen. Joten jos jäisi lopultakin tähän...

Ja sitten... lisää näitä minuun enempikin ihastuneita, mutta jotka eivät varsinaisesti omia sytykkeitäni saa palamaan... Aiemmasta merkinnästäni:

"Ennen kuin herra seitsemää kävin tapaamassa, kävin myös kahvilla yhden toisen herran kanssa. Tämä tuli täysin ex tempore, kun olin matkalla Maggien luokse ja viritys (treffipalvelun kautta tavattu) soitti minulle ja ehdotti paluumatkalleni kahvitapaamista. Istuimme huoltoaseman kahvilassa noin tunnin verran jutellen, hän piti keskustelua yllä. Jokin hänessä tökki vastaan - minä kun perustan tähän paljon puhuttuun vaistooni ja fiilikseen monta asiaa - ja tunne taisi olla molemminpuolinen, ettei siitä ainakaan vakavampaa puhetta edes syntynyt. Nykyään juttelemme Facebookin välityksellä silloin tällöin ja tsemppaamme toisiamme ihmissuhteissa. Hän antoi myöhemmin pisteet minulle siitä, että ainakin pysyin kahvitreffeillä loppuun asti enkä hylännyt häntä heti alkuunsa, kuten eräs toinen tyttö hänelle teki myöhemmin."

Oivoi. Tässä nyt on mennyt muutama viikko, että olen päivittäin Facebookissa kirjoitellut yksityisviestejä tämän herran kanssa - nimettäköön hänet nyt vaikkapa Huliksi. Sunnuntaina hän tuli lopulta käymäänkin; peruin torstain mahdollisuuden tapaamiseen niin virkeyssyistä perjantain pitkälle työpäivälle kuin siitäkin syystä, että Kaapin pirulainen onnistui keskiviikkoiltana jättämään kaulalleni jäljen, jolla en halunnut Hulin tunteita loukata... Köh. Huli kun oli tehnyt viesteissään selväksi kiinnostuksensa ja ihastuksensa minunlaiseeni naiseen ja minuun erityisesti.

Tapaaminen meni ihan mukavasti, kahvittelimme ja herkuttelimme tarjottavilla, joimme glögiä ja kuuntelimme musiikkia, kappaleita, joita hän halusi minun kuulevan. Huli on herrasmies ja tietyiltä osin myös täysin romantikko, joten hän tuli kyllä lähelle, muttei ahdistanut. Tai no... oma ahdistukseni johtui lähinnä siitä syystä, että en halunnut häntä työntää poiskaan, koska kosketus ja läheisyys tuntuu kuitenkin hyvältä, mutten toisaalta antaa vastakaikuakaan, koska en kulje ihan samalla vakavuusasteella hänen kanssaan, hänen suhteensa.
Kai se olisi fiksuinta todeta hänelle, ettei olisi häntä kohtaan oikein antaa jutun edetä noita hänen jakamiaan suukkoja pidemmälle, koska itse en samanlaista tunteen paloa koe...

Äh.
Kaipa tämä tästä.

**

Ai niin, Liatian blogin kommenteissa vilisseisiin arveluihin niin Roosalle kuin muillekin tiedoksi:
Ei, emme ole kovin aktiivisesti olleet Harrin kanssa yhteydessä tässä viime viikkoina. Annan hänelle aikaa, annan itselleni aikaa. Eikä tapailun ollut tarkoituskaan jatkua heti vaan ehkä sitten myöhemmin, tarkoittaen ensi kevättä, jolloin koulutus olisi pois alta ja muutama muukin juttu varmasti paremmin selvillä hänen puoleltaan.
Ja kuten Liatia itse fiksusti siellä vastasi kommenteissa:
"Pointti oli siinä, että ihmisten pitää antaa itse elää niinkuin parhaakseen näkee. Ihan vain senkin takia, että oppisi jotain."
Näinpä. Kuulun itse siihen ryhmään, jonka täytyy oppia asiat molempien kantapäiden kautta, ennen kuin oppii. Harrin suhteen siis voisi sanoa toisen kantapään olevan vielä täysin tietämätön... :p

Mutta se tästä aiheesta. Etenkin muissa blogeissa sitä käsitellessä, jos jotain kysyttävää ja paasattavaa löytyy, niin tänne puolelle, kiitos.

***

EDIT 4.11.09 klo 16:45:
Ja paskat. Facebook osaa myös näimmä vittuilun jalon taidon. Ensimmäinen uutinen, jonka etusivullani näen, on se, että Harri on uudessa suhteessa.

Now I feel like an idiot. Tämä tosin vasta pienen itkukohtauksen jälkeen.
Luojan kiitos puhelintyölle, oli pakko ryhdistäytyä siinä kohtaa, kun puhelin alkoi soida linjoilta...

Yöllisiä havaintoja

Makoilin tuossa äsken puhelun aikana sohvalla ja haistoin Kaapin partaveden tuoksun sohvatyynyistä. Se tuntui ihan mukavan hupsulta havainnolta kahden aikaan yöllä.

Eilen totesin nukkumaan mennessäni, etten ole ajatellut Harria moneen päivään mitenkään "aktiivisesti". Kaappi ja viime viikonlopun irtiottoreissuni tekivät siis tehtävänsä ja olen päässyt taas eräänlaiseen normaalitilaani - en erityisemmin kaipaa mitään vaan katselen, mitä on tarjolla. Olen siis päässyt... noh... yli?

Saa nyt nähdä.

Ehdinkin jo kaivata tätä Mou Rireä, joka vain on ja osaa olla siihenkin olotilaansa/statukseensa tyytyväinen. Hallelujah.

Ja eilisestä leffaillan leffasta lainaus tähän loppuun:
"Now, if you'll excuse me, I've got this bug problem."

;)

Sutinaa Kaapissa

Viikonlopun irtiottoni onnistui, mutta palataan siihen toisessa merkinnässä myöhemmin sitten.

Torstai-iltana sain jo omalta osaltani hieman irrottautumista, kun Kaappi tuli käymään pitkästä aikaa; olin luvannut edellisviikolla tehdä omenapiirakkaa kahvin kanssa tarjottavaksi. Puhelinvuoroani oli vielä vähän aikaa jäljellä hänen täällä ollessaan, joten hän sai siitäkin kuunnella oman osansa. Ja kuulla osansa sivusta minulta ammattimaisemmin ottein, joskus keväällä yritimme kyllä puhelinseksiä ihan 'aidosti' mutta olin silloin siinä hommassa vielä paljon paljon arempi...

Joimme kahvit, nautimme piirakkaa ja juttelimme, nauroimme keskenämme. Olimme jälleen sohvalla, kuten niin monta kertaa aiemminkin, kun hän on luonani käynyt. Erinäisten keskustelujen ja taivutteluidenkin jälkeen päädyin jälleen makaamaan selälleni sohvalle, pää hänen sylissään.
Ja jos voisin jostakin ihmisestä irrottaa jonkun osan käyttööni, niin hyödyntäisin varmaan Kaapin kädet - suuret, lämpimät kourat, jotka silittelevät ja paijailevat kaikessa rauhassa.

Odotin tuttavaani käymään tuomassa erään asian illan aikana, joten emme edenneet sohvalta pidemmälle. Mutta kun tuttava oli käynyt, jäimme Kaapin kanssa kahden, joten juttu hieman karkasi käsistä...
Totesin Kaapille pienen ajan hellittelyjen jälkeen, että muuten kyllä, mutta tänä iltana enää ei lähempää tuttavuutta. Olin kuitenkin melkoisen väsynyt päivästäni ja koko viikosta, joten uni olisi tullut tarpeeseen, enkä kokenut voivani 'antaa parastani' sillä hetkellä. Hän totesi, että kuitenkin jotain pientä vastapalvelusta olisi kiva saada, koska aiemmilla kerroilla en ole tehnyt hänelle vastavuoroisuuden nimissä mitään, vaikka hän onkin pitänyt minua hyvänä.
Hymähdin hänelle, koska hän heitti tuon puoliksi tosissaankin. Kuljeskelin olohuoneessa Kaapin istuessa vielä sohvalla, koomisen viattomalta näyttäen. Katsoin häntä hetken aikaa ja kuljin hänen ohitseen makuuhuoneeseen, toteamalla vain ohi mennessäni, että tuleeko hän mukanani.

Ja tulihan hän...

Noh. Sanotaanpahan vain, että virkistyin kuitenkin jonkin verran väsymyksestäni, ettei se vain pieneksi vastapalvelukseksi jäänyt... mutta aikamoista säätämistä touhu kieltämättä oli, koska pituuseroa meillä keskenämme on se noin 30 senttiä. Mutta helkkarin hauskaa meillä oli ja kyllä siinä valmistakin tuli... ;)

Nyt Kaappi on huomenna tulossa luokseni leffailtaa viettämään. Ehdotti hän tapaamista viime sunnuntaillekin, mutta kieltäydyin, koska en ollut kotosallakaan koko päivänä. Ja hieman häiritsi ajatus, että Kaappi olisi tullut käymään heti sunnuntaina kun lauantaina olin ollut toisen herran luona...

Homma on siis täysin kevytluontoista Kaapin kanssa - keskustelimme aiheesta, että ei mitään vakavampaa, vain tapailua, missä muutkin on sallittuja.

Just for fun.