Isäntäni

Herroista hurmaavin ja ehdottomasti jalat alta vievin on herra numero 12, Isäntä. Yksinkertaisesti sanottuna ihana tapaus, mikä löytö, mikä hurma, AH.

Tehokasta toimintaa muuten se treffiprofiilini päivitys - totesin profiilia pois ottaessani, että eihän päivitetty versio ehtinyt olla esillä kokonaista kuukauttakaan kun jo seurustelin. Joten kannattaa välillä muutella ja olla itsekin aktiivinen, noin niin kuin vinkkinä nettitreffaajille ;)

Isäntä on siis nimensä mukaisesti maatilan isäntä, kototilansa jatkaja. Samoista oloista ja elinympäristöstä siis, mistä itsekin alunperin kotoisin, vaikka kaupungissa tässä asunutkin reilu vuoden. Tässä on siis käyty ihan oma Maajussille morsian -versionsa, ilman tv-kameroita ja muita erityisempiä kilpailijoita. Onhan tässä ihan hääpäiväkin jo vitsailtuna valmiiksi ;) ja niin, lapsiluku myös.

Synkkaa siis. Todella hyvin. Pässi on toiselle pässi, eli viitaten vuosipäivämerkintäni ajatukseen, että pitäisi kirjoittaa horoskoopeista, niin eräs johtopäätökseni siihen olisi ollut, että toinen Oinas on ilmeisesti allekirjoittaneelle pässinpäälle hyvä. Yhtä nopea ajatuksenjuoksu ja silkka haaveilu (eli siis miksi ylipäänsä hääpäivästä on ollut puhetta), tietty tulistumisen aste, toki se tietty eroottisuuskin (kaksi tulimerkkiä samaan petiin = GRAU! - tosin välihuomauksena tähän, hänen kanssaan se ei ole seksiä, se on making loooooove:a) ja mitähän vielä voisin tähän ylistää... No. Kaikenlaista, mutten osaa nyt eritellä kovin hyvin, ainakaan horoskooppeihin pohjautuen :p
Tähtiin kirjoitettuako? ;)

Sunnuntaina tulee kuukausi seurusteluakin täyteen. Tähän aikaväliin on sisältynyt paljon tekstiviestejä lähtien huomenentoivotuksista jatkuen päivän mittaan tulevien havaintojen ja pohdintojen jakamisena, vielä enemmän mesekeskusteluja sitten illalla ja jonkin verran ihan puhelinkeskustelujakin. Ja tietty yhdessäoloa, vierailuja molemmin puolin vanhempien luona (eka - ja miksei viimeinenkin - kerta korkattu siinä asiassa siis) ja tutustumista toistemme ystäviin ja läheisiin. Laivareissukin tuli tuossa tehtyä männäviikolla. Jatkossa tiedossa joulupäivä ja uusivuosi yhdessä. Ja niin, yhteiset synttärit sitten keväällä, kun täytämme pienen ajan sisällä yhteensä tasavuosia ;D

Joten mikäs se tässä on ollessa, onnellisena paistatellessa?
Nut on siis tjodella hjuva fiilis.
And I feeeeeeeeeeeeeeel nice, like sugar and spice.

Löytyikö järjen hiventäkään koko tekstistä?
Aika irrallista. Mutta toisaalta on aika irrallisen leijuva olokin ja silti kuitenkin jollain tapaa niin järjellinen.

Tarvitaan aikamoinen määrä paskaa niskaan ennenkuin tämä onnellisen tyytyväinen virne on Moun kasvoilta pois pyyhitty. Eikä se taida sittenkään ihan kovin paljoa himmetä ;)

Lisää pieniä lemmenleikkejä ja irtiottoja

Kuten Jape tuossa pari merkintää sitten kyseli kommenteissa, että onko minulla siis kaksi miestä kierroksessa, niin periaatteessa on, periaatteessa ei:
Herra 11, eli Kaappi on poikennut luonani pariin otteeseen ja tämä reilu parin viikon takainen toinen herra oli vanha tuttu herra numero 6. Kuten mainitsin aiemmin, emme olleet nähneet moneen kuukauteen, vaikka yhteydessä olemme olleet säännöllisen epäsäännöllisesti, joten tämä tapaaminen oli... noh... aika nannaa ;)

Miksi luonnehdin hänen tapaamistaan sitten irtiotoksi?
Hmm... meistä on tullut omalla tavallaan hyviä ystäviä, jaamme keskenämme sellaisia asioita, joista ei muille pysty aina puhumaan. Omalla kohdallani näitä ovat olleet jopa tietyt, kipeätkin asiat lapsuudesta tai sellaiset omituiset tilanteet, mihin on päätynyt, mutta ei niistä kehtaa oikein kenellekään kertoa; vastavuoroisesti minä tiedän hänestä asioita mitä muut eivät tiedä. Joten kun menen hänen luokseen, menen vanhan tutun luokse, jatkaen siitä mihin viimeksi jäimme. Tämä itsessään aiheuttaa minulle sen olon, kuin irrottautuisin omasta elostani, omista murheistani hetkeksi aikaa. Tietäen, että luvassa on hervotonta hekotusta, paljon keskusteluja ja paljon itse aktiivisuuttakin :P

Ja tästä luottamuksesta ja ystävyydestä johtuen olemme keskenämme äärettömän luontevia. Niinkin on käynyt, että kesken keskustelun toisen katse on harhautunut omille teilleen ja kun toinen on lopulta saanut lauseensa päätökseen, toteaakin vain, että 'tulehan tänne.' Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Pyhitänpä loppumerkinnän siis näille luonteville, mieleen jääneille kohtaamisille, muiltakin kerroilta kuin vain viimeisimmältä kierrokselta. Luvassa siis... oi kyllä, juurikin sitä...

seksiä... ;)

***

Kävin hakemassa puoliksi syödyn, pakastimeen vähän aikaisemmin laitetun paketin jäätelöä ja palasin takaisin sänkyyn mukanani jäätelön loppu parilla syvällä lautasella. Laskin toisen lautasen sivupöydälle ja menin oman lautaseni kanssa sängylle hänen viereensä. Pyysin häntä laittamaan silmänsä kiinni ja pitelin lusikalla sulaa jäätelöä ilmassa, odottaen sen tippuvan alas hänen vartalolleen. Kun se lopulta putosi, oli parahduskin sen mukainen... mutta kun nuolin jäätelön pois, ei ollut enää valittamista... ;) Äännähdykset olivat myös melkoisen kiitettävät siinä kohtaa, kun otin suuhuni jäätelöä ja suljin hänen kalunsa suuhuni imettäväksi...
Vaihdoimme osia, sain myös kokea sen raastavan kutkuttavan odotuksen tunteen, kun silmät kiinni odotan, koska kylmä iskee iholle - ja mihin kohtaan. Ja sen ihanuuden, kun kuuma suu tulee nuolemaan ja imemään sen pois...
Lopputulos?
Herkullista...

**

Saunoimme, kävimme välillä viilentymässä ja hän otti kylmän vesipullon mukaansa. Kysyin, epäilikö hän, että häntä alkaisi janottaa löylyissä. Hän vastasi kieltävästi todeten samaan hengenvetoon, että nyt hän voisi helposti härnätä minua... Kuten hän sitten tekikin - jääkylmä pullo kuumaa ihoa vasten aiheuttaa kummasti kiemurtelua. Kiemurtelua, huokailuja ja voihkauksia aiheuttaa myös vikkelä kieli kulkemassa iholla, tutkimassa kaikkia mahdollisia sopukoita...

Suihkussa hän työnsi minut kylmää seinää vasten, kääntäen lämpimän vesisuihkun seinää päin lämmittämään. Toki hän hoiti lämmittämisen itsekin kuumentaessaan minua sormineen, huulineen ja kielineen, härnäten ja vaatien. Lopulta tartuin hänen käsiinsä ja vaihdoin paikkaamme, painoin hänet vuorostaan selkä seinää vasten. Ja kieleni ja huuleni esittivät kyykistyessäni vaatimuksia, joihin hän lopulta myöntyi nauttien antaumuksella...

**

Ns. perusseksikin on erittäin nautittavaa hänen kanssaan, mutta kuten tässä hiljattain totesimme - jos on toinen yhtä kahjo kokeilemaan uusia asioita ja toteuttamaan pieniä toiveita, niin miksei sitten hyödyntäisi tätä tilaisuutta? Ja olemme myös hyödyntäneet...

Eräs tällainen pieni, "kaino" toive (okei, myönnetään, ihan silkka fantasia...) minulta oli, että minuun käytäisiin kiinni heti, kun astun ovesta sisään. Olimme jutelleet tästä muutamaan otteeseen, joten ihan niin spontaania se ei välttämättä ollut, koska sitä osasi odottaa, mutta toteutus oli kuitenkin oikein kelpo:
Pääsin ovesta sisään, sain otettua kengät pois, takin naulakkoon ja laukkuni lattialle laskettua. Sitten olinkin jo seinää vasten painettuna ja vaatteitani riisuttiin kiivaasti. Paita pois, liivit heti perässä, kämmen puristuen rinnan ympärille ja sormet haaroihin kiusaamaan vielä farkkujen päältä. Tappelua vyön kanssa, käsi farkkujeni alle ja mmmhhh... Suu rinnannipukkaa näykkien, sormet sisääni painuen... Lopulta sain omatkin käteni toimimaan ja aloin repiä häneltä vaatetta yltä. Minä takaisin tiukasti seinää vasten, jalkaani nostettiin ylemmäs ja... almost there. Päädyimme lopulta lattialle - karkea matto selkää vasten tuntuu muuten yllättävän mukavalta, kun ottaa kokonaisuuden huomioon - jossa sitten pääsi ottamisen meininkiin oikein kunnolla... AH.

Lopulta kuitenkin siirryimme lattialta sängylle jatkamaan loppuun... maton karkeus alkoi kuitenkin kostautua ;)
Kun hengitys oli tasaantunut huipennuksen jälkeen:
"Huuuuuh... että tervetuloa vaan," totesin virnistäen.
Hän ratkesi nauruun.

***

Hih. Taidanpa lopettaa muistelot tähän ja säästää vähän paukkuja myöhemmillekin postauksille. Alan kohta innostua, jos lisää kirjoitan ;)

Enjoy.

Sutinaa Kaapissa

Viikonlopun irtiottoni onnistui, mutta palataan siihen toisessa merkinnässä myöhemmin sitten.

Torstai-iltana sain jo omalta osaltani hieman irrottautumista, kun Kaappi tuli käymään pitkästä aikaa; olin luvannut edellisviikolla tehdä omenapiirakkaa kahvin kanssa tarjottavaksi. Puhelinvuoroani oli vielä vähän aikaa jäljellä hänen täällä ollessaan, joten hän sai siitäkin kuunnella oman osansa. Ja kuulla osansa sivusta minulta ammattimaisemmin ottein, joskus keväällä yritimme kyllä puhelinseksiä ihan 'aidosti' mutta olin silloin siinä hommassa vielä paljon paljon arempi...

Joimme kahvit, nautimme piirakkaa ja juttelimme, nauroimme keskenämme. Olimme jälleen sohvalla, kuten niin monta kertaa aiemminkin, kun hän on luonani käynyt. Erinäisten keskustelujen ja taivutteluidenkin jälkeen päädyin jälleen makaamaan selälleni sohvalle, pää hänen sylissään.
Ja jos voisin jostakin ihmisestä irrottaa jonkun osan käyttööni, niin hyödyntäisin varmaan Kaapin kädet - suuret, lämpimät kourat, jotka silittelevät ja paijailevat kaikessa rauhassa.

Odotin tuttavaani käymään tuomassa erään asian illan aikana, joten emme edenneet sohvalta pidemmälle. Mutta kun tuttava oli käynyt, jäimme Kaapin kanssa kahden, joten juttu hieman karkasi käsistä...
Totesin Kaapille pienen ajan hellittelyjen jälkeen, että muuten kyllä, mutta tänä iltana enää ei lähempää tuttavuutta. Olin kuitenkin melkoisen väsynyt päivästäni ja koko viikosta, joten uni olisi tullut tarpeeseen, enkä kokenut voivani 'antaa parastani' sillä hetkellä. Hän totesi, että kuitenkin jotain pientä vastapalvelusta olisi kiva saada, koska aiemmilla kerroilla en ole tehnyt hänelle vastavuoroisuuden nimissä mitään, vaikka hän onkin pitänyt minua hyvänä.
Hymähdin hänelle, koska hän heitti tuon puoliksi tosissaankin. Kuljeskelin olohuoneessa Kaapin istuessa vielä sohvalla, koomisen viattomalta näyttäen. Katsoin häntä hetken aikaa ja kuljin hänen ohitseen makuuhuoneeseen, toteamalla vain ohi mennessäni, että tuleeko hän mukanani.

Ja tulihan hän...

Noh. Sanotaanpahan vain, että virkistyin kuitenkin jonkin verran väsymyksestäni, ettei se vain pieneksi vastapalvelukseksi jäänyt... mutta aikamoista säätämistä touhu kieltämättä oli, koska pituuseroa meillä keskenämme on se noin 30 senttiä. Mutta helkkarin hauskaa meillä oli ja kyllä siinä valmistakin tuli... ;)

Nyt Kaappi on huomenna tulossa luokseni leffailtaa viettämään. Ehdotti hän tapaamista viime sunnuntaillekin, mutta kieltäydyin, koska en ollut kotosallakaan koko päivänä. Ja hieman häiritsi ajatus, että Kaappi olisi tullut käymään heti sunnuntaina kun lauantaina olin ollut toisen herran luona...

Homma on siis täysin kevytluontoista Kaapin kanssa - keskustelimme aiheesta, että ei mitään vakavampaa, vain tapailua, missä muutkin on sallittuja.

Just for fun.

Pako itsestä?

Itsensä palastelu -viikot menossa taas. Siis psyykkinen palastelu, ei mitään fyysistä paloittelua Dexter-tyyliin.

Lievää ahdistusta havaittavissa, joka syntyy yhdistelmästä kaipuu, toivo ja turhautuminen.
Kaipuu siihen, mitä Harrin kanssa oli.
Toivo siitä, että se voisi vielä jatkuakin.
Turhautuminen siitä, että en voi antaa kuin ajan kulua ja odottaa, josko toiveeni vielä toteutuu.
Ja kärsimättömyys odottamisessa - sietämätön, lisää turhautuneisuutta.

Ajatusmaailmani on varmaan omituinen tai sitten tämä vain kuuluu vielä tähän vaiheeseen. Kaipaan tosiaan Harria ja sitä, että voisimme jatkaa, näen jotenkin niin selkeästi mielessäni yhteiselomme, mitä se voisi olla ylä- ja alamäkineenkin.
Ja toisaalta hyväksyn sen, ettemme voi jatkaa juuri nyt, joten hyödynnän nyt mahdollisuuksiani näissä kevyemmissä kohtaamisissa ja mahdollisissa uusissa sutinoissa. Jos suunnitelmat pitää, niin viikonloppuna pitäisi yksi kevyempi irtiotto olla tiedossa vanhan tutun kanssa. Mutta saa nyt nähdä, vielä muutama päivä aikaa tilanteen muuttua vaihteeksi kokonaan...

Joku fiksu sanonut, että teemme päätöksemme aina senhetkisten tietojemme mukaan, koska tulevaahan ei voi nähdä - sen takia on omalla tavallaan turha katua jälkeenpäin, että miksi valitsi niin kuin valitsi. Joskus olen omalla kohdallani huomannut, että olen saanut todeta jälkeenpäin tehneeni sittenkin ihan oikeita valintoja, koska asiat etenivät miten etenivätkin, toisella tavalla kuin olin ennakoinut.

Tällä hetkellä parhaimmalta tuntuu siis kulkea näitä kevyitä kohtaamisia läpi, koska tällä hetkellä en osaa ajatella vakavissani oikein ketään muuta kuin Harria. Eikä tunnu - ainakaan vielä - tuottavan kovin suuria vaikeuksia työntää noita vakavia tuntemuksiaan taaemmaksi siksi aikaa kun sutinoita käsittelee.
Tai no, mistähän tämä ahdistus on merkkinä sitten... hmph.

Sain tähän aiheeseen äsken yllättävältä taholta juttukaverin - Mikosta. Kerroin hänelle tästä ahdistuksestani ja sen syistä, odottamisesta. Hän totesi, että jos aina odottaa oikeaa hetkeä, joutuu myöntämään ettei sitä ehkä ikinä tule.
Kun vastasin tähän hymähtäen, että voihan näinkin olla, mutta jostain kumman syystä en halua sitä ajatella nyt, hän myönsi, että kuulostaa jotenkin tutulta. Ja että joskus on vain myönnettävä tosiasiat - ja virheet.

Tästä syystä siis mietin tätä itseni palastelemista ja toisaalta pakoa tästä koko touhusta omiin oloihin. Viikonloppuni on puhelinhommistakin vapaa ja se mahdollinen kohtaaminen vanhan tutun kanssa olisi irtiotto ja omanlaisensa pako. Hänen kanssaan voin myös asiasta jutella, jos siltä tuntuu.

Heti kun matkatoimistot tarjoavat matkaa pois omasta elämästään, haluan kyllä varata sellaisen. Ihan vain pariksi päiväksi.

Rire kiittää ja kuittaa. Sekavaakin sekavampi mindflow saa päättyä tähän.

Mahdollisia uusia sutinoita

Ja näitä jollain tasolla on tosiaan ilmassa koko aika, vaikka omalla tavalla kaipaankin Harria.

Ensinnäkin - edellisen postauksen lopussa mainitsemani todennäköinen seuraava herra. Tämä vanha rakas ystäväni, joka kannusti minut puhelinhommiin (ja jolle sain puhelimessa pelkällä huohotuksellani aikaan myös kiitettävän seisokin kesken kävelyn :p) ja jonka kanssa olemme kohta vuosikymmenen pitäneet yhteyttä, muttemme vielä kertaakaan nähneet livenä. Hän, jonka kanssa tuli monta vuotta harrastettua nettiseksiä.
Hän, joka totesi minulle tapaillessani Harria, että jos - ja iso jos, hän ei sitä toivo, vaan haluaa minun olevan onnellinen - juttu ei Harrin kanssa onnistukaan, niin olisiko meillä mahdollisuus hieman pitää hauskaa. Hän kun ei olisi koskaan pannut pahakseen, jos edes puolet meidän vuosien aikana juttelemistamme asioista kävisi myös toteen. Myönsin hänelle, että olin itsekin miettinyt samaa viimeisen parin vuoden aikana, joten teimme diilin.

Tässä nyt aikatauluja ja mahdollisuuksia järkkäillessä hän todennäköisesti tulee minun luokseni käymään. Ehkä ensi kuussa. Sitä ennen sitten puhelinseksiä. Siis ei vain ammatillista versiota vaan ihan aitoa.

Toiseksi - ihan tuossa naapurikunnassa asuu eräs mies, joka on käynyt luonani keväällä pariin otteeseen ja tässä syksylläkin pariin otteeseen. Kerron hänestä ehkä enempi, jos ja kun sen ihastus-postaukseni teen (kirjoitin jo luonnoksen yövuorossani, mutten julkaissut, täytyy vähän järkkäillä vielä), mutta mainittakoon se, että hän kävi viime perjantaina, ehdotti leffan katsomista kanssani. Toi elokuvan mukanaan, katsoimme sen ja hän lähti jatkamaan matkaansa. Häneltä oli jäänyt tarkistamatta statukseni, hän jo kyseli keittiöön tuttavallisesti astellessaan, että joko olen suunnitellut Hartsan kanssa yhteen muuttamista. Totesin vastaukseksi elokuvaa pyörimään laittaessani, että eipähän mun enää tartte, tauko jäi pysyväksi olotilaksi.
Nimittäin samainen naapurikunnan mies totesi tauon aikana täällä kahvilla käydessään ja kuulumisia vaihdellessaan (ja torjuessani hänen hienoisen lähentymisyrityksen) että kyllä hänen mieltään jää kaihertamaan se, mitä se(ksi) olisi minun kanssani ollut. Saa nähdä siis, yrittääkö nyt uudelleen...

Kolmanneksi - Mikko heitti eilen tuttavallisesti, että miltä syksy täälläpäin näyttää, kun oli hetkeä aikaisemmin pohtinut, että lähtisi reissuun syyslomalla opiskelustaan. Hymähdin, että eikö hän muista, eihän siitä ole kuin vuosi kun hän täällä ensimmäistä kertaa oli. Totesi kai keskittyneensä muuhun kuin kaupunkikuvan katseluun. Ja kysyi, vieläkö huolin hänet kattoni alle. Piruilin vastauksena, että enköhän häntä vielä siedä.
"Olenko tosiaan niin paha?"
"Pahempi."
"Auts."
Positiivista huomata itsestäni: minua ei kutkuta ajatus siitä, että Mikko olisi tulossa käymään kuten aiemmin. Tai väärin, kutkuttaa - siinä mielessä, että jos hän tekee jonkun lähestymisyrityksen, mietin jo valmiiksi, miten teilaan yrityksen jo kesken ilmalennon >:)
'Naiset...' totesi tuo ensin mainittu vanha ystäväni tähän kun mainitsin asiasta hänelle.

Ja... hmm. Olikohan vielä joku? Aa, niin. Eräs mesessäni viihtyvä herrasmies myös ehdotti panetuksen helpotusta aikataulun puitteissa tulevalle viikonlopulle. Totesin, että ainakin kahvit tarjoan, rehellisesti sanottuna en kyllä osaa vielä sanoa, mitä annan itselleni periksi tehdä. Tai hänellekään.

Mutta katsotaan mitä tässä nyt tapahtuu. Puhelinhommassa ainakin juttua tuntuu riittävän näinä päivinä, olen tullut entistä rennommaksi siinä touhussa.

Mutta nyt nukkumaan jälleen, toivottavasti hyviä unia näkemään... :)