Ja näitä jollain tasolla on tosiaan ilmassa koko aika, vaikka omalla tavalla kaipaankin Harria.
Ensinnäkin - edellisen postauksen lopussa mainitsemani todennäköinen seuraava herra. Tämä vanha rakas ystäväni, joka kannusti minut puhelinhommiin (ja jolle sain puhelimessa pelkällä huohotuksellani aikaan myös kiitettävän seisokin kesken kävelyn :p) ja jonka kanssa olemme kohta vuosikymmenen pitäneet yhteyttä, muttemme vielä kertaakaan nähneet livenä. Hän, jonka kanssa tuli monta vuotta harrastettua nettiseksiä.
Hän, joka totesi minulle tapaillessani Harria, että jos - ja iso jos, hän ei sitä toivo, vaan haluaa minun olevan onnellinen - juttu ei Harrin kanssa onnistukaan, niin olisiko meillä mahdollisuus hieman pitää hauskaa. Hän kun ei olisi koskaan pannut pahakseen, jos edes puolet meidän vuosien aikana juttelemistamme asioista kävisi myös toteen. Myönsin hänelle, että olin itsekin miettinyt samaa viimeisen parin vuoden aikana, joten teimme diilin.
Tässä nyt aikatauluja ja mahdollisuuksia järkkäillessä hän todennäköisesti tulee minun luokseni käymään. Ehkä ensi kuussa. Sitä ennen sitten puhelinseksiä. Siis ei vain ammatillista versiota vaan ihan aitoa.
Toiseksi - ihan tuossa naapurikunnassa asuu eräs mies, joka on käynyt luonani keväällä pariin otteeseen ja tässä syksylläkin pariin otteeseen. Kerron hänestä ehkä enempi, jos ja kun sen ihastus-postaukseni teen (kirjoitin jo luonnoksen yövuorossani, mutten julkaissut, täytyy vähän järkkäillä vielä), mutta mainittakoon se, että hän kävi viime perjantaina, ehdotti leffan katsomista kanssani. Toi elokuvan mukanaan, katsoimme sen ja hän lähti jatkamaan matkaansa. Häneltä oli jäänyt tarkistamatta statukseni, hän jo kyseli keittiöön tuttavallisesti astellessaan, että joko olen suunnitellut Hartsan kanssa yhteen muuttamista. Totesin vastaukseksi elokuvaa pyörimään laittaessani, että eipähän mun enää tartte, tauko jäi pysyväksi olotilaksi.
Nimittäin samainen naapurikunnan mies totesi tauon aikana täällä kahvilla käydessään ja kuulumisia vaihdellessaan (ja torjuessani hänen hienoisen lähentymisyrityksen) että kyllä hänen mieltään jää kaihertamaan se, mitä se(ksi) olisi minun kanssani ollut. Saa nähdä siis, yrittääkö nyt uudelleen...
Kolmanneksi - Mikko heitti eilen tuttavallisesti, että miltä syksy täälläpäin näyttää, kun oli hetkeä aikaisemmin pohtinut, että lähtisi reissuun syyslomalla opiskelustaan. Hymähdin, että eikö hän muista, eihän siitä ole kuin vuosi kun hän täällä ensimmäistä kertaa oli. Totesi kai keskittyneensä muuhun kuin kaupunkikuvan katseluun. Ja kysyi, vieläkö huolin hänet kattoni alle. Piruilin vastauksena, että enköhän häntä vielä siedä.
"Olenko tosiaan niin paha?"
"Pahempi."
"Auts."
Positiivista huomata itsestäni: minua ei kutkuta ajatus siitä, että Mikko olisi tulossa käymään kuten aiemmin. Tai väärin, kutkuttaa - siinä mielessä, että jos hän tekee jonkun lähestymisyrityksen, mietin jo valmiiksi, miten teilaan yrityksen jo kesken ilmalennon >:)
'Naiset...' totesi tuo ensin mainittu vanha ystäväni tähän kun mainitsin asiasta hänelle.
Ja... hmm. Olikohan vielä joku? Aa, niin. Eräs mesessäni viihtyvä herrasmies myös ehdotti panetuksen helpotusta aikataulun puitteissa tulevalle viikonlopulle. Totesin, että ainakin kahvit tarjoan, rehellisesti sanottuna en kyllä osaa vielä sanoa, mitä annan itselleni periksi tehdä. Tai hänellekään.
Mutta katsotaan mitä tässä nyt tapahtuu. Puhelinhommassa ainakin juttua tuntuu riittävän näinä päivinä, olen tullut entistä rennommaksi siinä touhussa.
Mutta nyt nukkumaan jälleen, toivottavasti hyviä unia näkemään... :)
16 kommenttia:
Et taida nyt olla parisuhdetta etsimässäkään. Hyvä - 99 % todennäköisyydellä suhde, joka alkaa seksistä, ei vie pitkälle.
Miksi sinä nuori ihminen et tapaa miehiä livenä? Menisit erilaisiin tapahtumiin (muuallekin kuin baariin), harrastuksiin jne. Siten olisi suuri mahdollisuus TUTUSTUA ihmiseen ensin ja vasta sitten paljon myöhemmin päätyä hänen kanssaan sänkyyn.
Voisi olla hyvä idea, että heittäisit tietsikan kaapin perälle viikoksi, pariksi ja katsoisit mitä muuta elämällä on tarjota kuin virtuaalia.
Siis jos toivot löytäväsi onnellisen suhteen.
Tiina
Ja sitten on vielä eräs herra, joka pelkää, haaveilee ja toivoo sitä kokovartalosavinaamiota :D tuli taas tänään puheeks
Ja Tiinalle kommentti, voi se pitkäkin suhde syntyä tietokoneelta, se riippuu ihan itsestä, mitä haluaa ja miten käyttäytyy...
Tiina,
Tällä hetkellä ihan kovin vakavamielinen parisuhde ei tunnu hyvältä, Harri on mielessä kuitenkin sen verran, että haluan katsoa sen kortin vielä paremmin tässä talven ja kevään tullen. Olen hänessä siis liikaa vielä kiinni, että vakavampia virityksiä tekisin mihinkään suuntaan, mutta kevyet jutut kiehtoisivat taas tavattomasti...
"Miksi sinä nuori ihminen et tapaa miehiä livenä? Menisit erilaisiin tapahtumiin (muuallekin kuin baariin), harrastuksiin jne."
Tällä hetkellä oma rahatilanne kusee ja pahasti. Siis todella pahasti. Joten parhain tapa säästää omia rahoja omalla kohdallani on pysytellä neljän seinän sisällä, höperöityäkin kenties hieman ja luoda omanlaisiaan kontakteja ulkomaailmaan sitten netin välityksellä. Ja toki töidenkin kautta: olen kuitenkin asiakaspalvelutehtävissä päivisin, joten tapaan väkeä, mutten ole asiakkaita vielä alkanut niin tarkkaan katsella sillä silmällä.
Tai no, myönnetään, olen jo tehnyt tälläkin viikolla sormustsekkauksen parin miehen kohdalla. ;D
Mutta sekin täytyy sanoa... jos lähtisin ulos johonkin isompaan tilaisuuteen, niin iskisi varmaan hervoton ujouskin. Omituista, mutta näin on todettu käyvän.
"Siten olisi suuri mahdollisuus TUTUSTUA ihmiseen ensin ja vasta sitten paljon myöhemmin päätyä hänen kanssaan sänkyyn."
Tässä tulee se meidän välinen 10 vuotta esiin - omasta mielestäni ja kokemuksestani tutustunkin aika tavalla jo netin välityksellä eri tapauksiin. Koska olen niin paljon - liikaakin, kyllä - viettänyt aikaani juttelemalla netin välityksellä, niin erottaa aika paljon jo, milloin toinen puhuu ihan täyttä totta ja mitkä asiat menee valheeksi.
"Voisi olla hyvä idea, että heittäisit tietsikan kaapin perälle viikoksi, pariksi ja katsoisit mitä muuta elämällä on tarjota kuin virtuaalia."
Ehdottoman hyvä idea kyllä. Löytäisin kirjat, käsityöt ja elokuvat uudestaan, keskittyisin jälleen niihin enemmän. Tänään oli jo paljon, kun avasin koneen vasta näin yhdentoista aikaan illalla, koska touhusin yhtä juttua tuossa koko alkuillan puhelinhommien ohella :)
"Siis jos toivot löytäväsi onnellisen suhteen."
Jossain vaiheessa kyllä. Löydän sen, kun lakkaan etsimästä, luulisin :)
Mags,
No honey, koska toteutetaan sen herran painajaismainen fantasia naamioineen? ;D
I'm in if you are! :D
Mou Rire, ihmisten ilmoille meneminen ei vaadi rahaa! Ehkä se pointtisi ujoudesta olikin se todellinen syy...Koneen ääressä on helpompi avautua. Siinä on vaan se riski, että eletään enemmän ja vähemmän mielikuvien varassa - sen, miten todella synkkaa, voi nähdä vasta sitten kun ollaan naamatusten.
Muistan erään tapauksen kauuuuukaa. Joskus hamassa menneisyydessä teksti-tv:ssä oli kirjeenvaihtoilmoituksia. (?!) Kun satuin sillä hetkellä olemaan sinkkuna, niin vastasin silkasta uteliaisuudesta yhteen ilmoitukseen. Ihan vaan huvikseni, kun en ollut koskaan tutustunut miehiin muuta kuin livenä!
Kirjoittelimme muutaman kirjeen ja sitten aloimme puhua puhelimessa. Oli todella mukava puhua kaiken maailman asioista (huom. keskustelumme eivät olleet mitenkään seksuaalissävytteisiä - olisinkin lopettanut yhteydenpitdon heti alkuunsa); varmaan 10-20 tuntia puhuimme kunnes sovimme treffit, kun välimatkaa oli vain noin 100 km.
Juu...............Mies ehdotti, että hän tulee tapaamaan minua. Ok. Hän ei ollut aivan varma tuloajastaan, koska tuli laivalta. Sovimme, että hän tulee sillä tai sillä bussilla - riippuen, kumpaan hän ehtii.
Niinpä hän sitten tuli. Sydän pamppaillen menin avaamaan oven. Ensimmäinen ajatus: hän on valehdellut pituutensa. (Hän oli suunnilleen samanpituinen kuin minä, vaikka hän kertoi olevansa noin 10 cm pidempi.) No, ei se siihen olisi kaatunut.
Olin aika ihmeissäni huomatessani, että välillämme ei ollut PIENINTÄKÄÄN kipinää. Siis ainakaan minun puoleltani. (Ihan turhaan olin pukeutunut ihaniin uusiin alusvaatteisiin!) Asiaa ei tietenkään auttanut se, kun hän oli hiukan väsynyt laivalta palatessaan. (HALOO?! Hän tiesi olevansa tulossa tapaamaan minua, joten olisi kannattanut jättää baarissa riekkuminen vähemmälle.)
Menihän se ilta siinä jotenkuten. En hennonnut kysyä että lähteeköhän hän illalla takaisin, koska hän ei itse puhunut mitään lähtemisestä. (Oli hän sentään tullut bussilla toiselta paikkakunnalta.) Petasin hänelle pedin ja menimme nukkumaan, that"s it.
Seuraavana päivänä hän lähti - onneksi alkoi tehdä lähtöä jo aamupäivällä, joten sain loppupäivän viettää mukavammissa merkeissä.
Sitä vaan ajattelin, että oli se ihme juttu, että mies, jonka kanssa puhuin puhelimessa suunnilleen elämän tarkoituksesta, ei livenä onnistunut tekemään minkäänlaista vaikutusta.
Joten: ensimmäinen ja viimeinen kosketukseni "virtuaalisiin" suhteisiin! :)
Tiina
Tiina, aina niin baarielämässä kuin virtuaalimaailmassa ihmiset voivat valehdella ja suhteet päätyä tormäyskurssille. Baarielämässä ne valehdellut asiat eivät välttämättä ole niitä ulkonäköön liittyviä. Netin kautta ihmiseen voi tutustua ajan kanssa, keskustella. Kipinää tietenkään ei samalla tavalla pysty päättelemään.
Eikä netin kautta tutustumisen aina tarvitse rajoittua sinkkupalstoille, on niitä chattejäkin. Eikä aina tarvitse etsiä seuraa chatistakaan... voi löytää elinikäisen ystävän. Tietenkin niitä "yhdenyön juttuja ja tuttuja" löytää myös netistäkin... ja voi oikeasti ottaa päähän vastata kysymyksiin asl (age, sex location) sadatta kertaa... mutta ihmisiä ne on siellä koneen ääressäkin. Ja jos itse ei viihdy baareissa vaan koneella, niin voi koneen äärestä löytää samanlaisen (tai sitten päätyy vaan mesettämään puolisolta toiselle, olohuoneelta makkariin)...
Mags; miehiä ei tosiaan kannata etsiä baarista! :)
Tiina
Tiina,
"Siinä on vaan se riski, että eletään enemmän ja vähemmän mielikuvien varassa - sen, miten todella synkkaa, voi nähdä vasta sitten kun ollaan naamatusten."
Ehdottomasti siinä on se riski. Seiska oli tällainen, meillä synkkasi todella hyvin netissä kirjoitellessa ja vielä puhelimessakin, mutta livenä sitten taas ei kipinää niin paljoa kuitenkaan ollut. Tän takia olen edennyt suhteellisen nopeasti tapaamiseen monen kanssa - huom, ilman seksiäkin ;D - jotta saisin tuntemuksen siitä, mitenkä synkkaa sitten oikeassa elämässä myös.
Ja koneen ääressä on tosiaan helpompi avautua, päästä toisen pään sisälle. Tässä kohtaa astuu se ujous livetilanteissa kohdallani esiin - tuttujen ja läheisten seurassa uskallan olla oma itseni ja laukoa ajatuksiani rohkeastikin esille, ilman ujouden häivääkään (monikaan ystävistäni nimittäin tuskin kutsuisi minua ujoksi), mutta jos olen yksin liikenteessä, ajatuksena tutustua uusiin ihmisiin, eritoten nyt miehiä tässä kohtaa ajatellen, niin herramunjee, mitä mä sanon sille, mitä mä keksin, yms.
Netissä (mese, chatit, yms.) saattaa alkaa rupatella tuttavallisesti jo alkumetreiltä lähtien, kysellä kuulumisia yms. Ja kysyä sitten juuri nää Magsin mainitsemat asl heti alkuun ja tietyt kysymykset suoraan jo kehiin heti alussa.
Pitäisiköhän tätä joskus yrittää hyödyntää sitten arkielämässäkin? Tiedä häntä.
Yritin tässä miettiä täkäläisiä tapahtumia tms, mitkä olisivat maksuttomia - ei tule paljoa mieleen, täytyisi kai perehtyä paikallislehteen, jotta näkisin näitä ilmoitteluja paremmin.
Toki, voihan jonkun tavata vain kauppareissullakin tai jossain muussa arkisessa tilanteessa, lenkillä tms. Tällä hetkellä yritän pyöräillä ennemmin kuin kävellä polvivaivojeni takia, joten en ihan saa keskustelua aikaiseksi viilettäessäni kahdella pyörällä ohi, joten tämäkään ei ihan toimi.
Ja en itse osaa vain hengata jossain istuksimassa tms tekemättä mitään erityistä. Ja sitten taas jos teen jotain, niin tuskin mua on sitten helppo lähestyäkään? Kait, ajattelisin ainakin.
Ja toki - olen vain ihan pirunmoinen jääräpää (ja laiskakin) etten jaksa lähteä ulos ihmisten ilmoille, vaan hoidan suhteitani niin kuin olen niitä monta vuotta jo hoitanut, eli netin kautta kotosalta :p
"Joten: ensimmäinen ja viimeinen kosketukseni "virtuaalisiin" suhteisiin! :)"
Heh, näitä on kyllä kiva kuulla, miten on käynyt! Vaatinut varmasti rohkeutta kirjoittaa ja alkaa soitella silloin aikanaan :)
No suoraan sanoen en pitänyt sitä yhteydenottoa mitenkään rohkeutta vaativana! Miten se menikään; kaikkea pitää kokeilla paitsi kansantansseja ja omaa mummoaan :)
Jostakin syystä olen aina tullut hyvin juttuun ihmisten - myös miesten - kanssa enkä osaa heitä sen kummemmin jännittää. Minulla on tietenkin haasteita joissakin muissa asioissa - kullakin omansa.
Hyvää viikonloppua!
Tiina
Tiina,
"Jostakin syystä olen aina tullut hyvin juttuun ihmisten - myös miesten - kanssa enkä osaa heitä sen kummemmin jännittää. Minulla on tietenkin haasteita joissakin muissa asioissa - kullakin omansa."
Kyl mäkin heidän kanssaan juttuun tulen, etenkin jos mua kohtaan aloitetaan keskustelu. Itse saan ensimmäisen sanan harvoin suustani. Mutta jokaisella haasteensa tosiaan... :)
Viikonloppuja sinnekin!
Ihan pikainen kommetti vain tähän väliin, kun on kiirus viikonlopun viettoon...
Eli kylläpä sulla, Mou Rire, vaikuttaa vilkkaalta ja mahdollisuuksia täynnä olevalta tämä syksy :)
Sellaisen oman mielipiteeni sanoisin, että älä ota sitä Mikkoa ollenkaan vastaan, edes kylään. Minusta hän toimi kanssasi tökerösti ja epätasapuolisesti. Häntä ei ole syytä palkita millään tavalla. Tää on vain siten ihan oma mielipide. Itse tietysti teet mitä haluat, Mou Rire.
Viikonloppuja!
Pakko kommentoida vielä tätä...
Tiina: "Ensimmäinen ajatus: hän on valehdellut pituutensa. (Hän oli suunnilleen samanpituinen kuin minä, vaikka hän kertoi olevansa noin 10 cm pidempi.) No, ei se siihen olisi kaatunut."
Nämä naisten vaatimukset miehen pitudelle on jotain aivan käösittämätöntä. Mitä hiivatin väliä sillä on kuinka pitkä toinen oikein on??? Häh?
Naiset sanoo juuri niin kuin Tiina tässä, että ei se siihen olisi katuntu, mutta silti aina ollan tuomassa tätä pituus asiaa esiin ekana, että pitää olla näin ja näin pitkä. Ei se siihen olisi kaatunut mutta kumminkin. Aivan käsittämätöntä. Ei tajua, ei todellakaan.
Tiina: "(Ihan turhaan olin pukeutunut ihaniin uusiin alusvaatteisiin!) "
Mistä tiedät että ne oli ihanat? Siis miehen mielestä?
Naiset kovin mielelään itseään kehuu ja miehiä mollaa. Voisi olla välillä tervettä saada sitä kritiikkiä toiseenkin suuntaan. Mies oli sentään nähnyt vaivaa ja tullut SINUN luoksesi. Silti rutiset, kummallista.
Jape - kyse oli valheesta. Jos mies sanoo olevansa 185 cm pitkä ja onkin 175 cm niin se on valehtelua. Herää kysymys, että lipsautteleekohan hän valheita tärkeistäkin asioista. (Sitä paitsi hän itse kyseli minulta perustietoja ulkonäöstäni. Minusta olisi ollut ookoo tavata hänet ilman että kummallakaan olisi ollut mitään käsitystä toisen olemuksesta.)
Jokaisella on mielipiteensä kauniista alusvaatteista, totta. Tärkeintä varmaan onkin se, että tuntee itse olonsa mukavaksi ja viehättäväksi niissä. Ne eivät olleet mustat tai punaiset pornopitsivermeet (eivät kuulu tyyliini).
Tiina
Jape,
"Eli kylläpä sulla, Mou Rire, vaikuttaa vilkkaalta ja mahdollisuuksia täynnä olevalta tämä syksy :)"
Heh. En osaa olla ilman säätämistä näimmä ollenkaan... Ei vaan, viimeinen raukeni, hän ei päässytkään tulemaan, joten syön täällä puuroa kaikessa rauhassa yksinäni :p En pidä noista mitään stressiä kuitenkaan, esim. tuota vanhaa ystävää olen tavallaan odottanut käymään jo pidemmän aikaa kaiken taustalla, historiamme on kuitenkin pitkä ja tarinoinniltaan vivahteikas.
"Sellaisen oman mielipiteeni sanoisin, että älä ota sitä Mikkoa ollenkaan vastaan, edes kylään. Minusta hän toimi kanssasi tökerösti ja epätasapuolisesti."
Totta, niin toimi. Omalla tavallaan on tökeröä myös ehdottaa tänne tulemista. Mutta en tee sitä hänelle helpoksi, en esimerkiksi aio hakea häntä mistään - kuten hän tuntuu hieman olettavan - vaan hän saa vaikka sitten kävellä rautatieasemalta tai mistä hyvänsä kotiovelleni.
Valaisevinta minun kannaltani oli se, etten tosiaan koe samanlaista kutkutusta kuin aiemmin hänen härnätessään ajatuksella, että tapaisimme. Viime talven aikanahan menin melkoisen sekaisin ajatuksesta jo, vapinoineen kaikkineen ja aloin lämmetä. Nyt on lähinnä sellainen hymähdys ja 'aha, niinkö olit ajatellut?'
Jotenkin haluaisin päästä sanomaan hänelle päin näköä, että tämä juna on jo mennyt aikoja sitten.
Kostonhimoa? Kenties.
Voiko pilkka osua vielä omaan nilkkaan? Ehdottomasti.
Mitä teen? Katsotaan miten tilanne etenee... :p
Ja jos alan intoutua Mikosta tällä puolen, niin hyvät ihmiset, käskekää mua lukemaan omat kirjoitukseni tämän kevään ja kesän ajalta, hakatkaa päätäni seinään kaikella sillä mitä vuodatin tänne. Enköhän tule sitten järkiini.
Lähetä kommentti