Jalat irti maasta

Koska lukkoni ei tuntunut aukeavan aiottua merkintää kirjoittaessa, päätin siirtyä eteenpäin seuraavaan tapaukseen, ei enää kronologisessa järjestyksessä. Aiottu merkintä koski aiemmalta kerralta tuttua herraa, joten ette ole missanneet ainakaan ketään uutta tapausta ;) Eli seuraavaan seikkailuun...

Sanoinhan ennen joulua, että olen menossa laivalle yhtenä viikonloppuna. Ja jos siltä reissulta jotain kerrottavaa löytyy, niin tänne sen ehdottomasti kertoisin.

Oijoi. Löytyihän sieltä...
Kuten kaverini kysyi tekstiviestitse: "Saitko uuden aiheen blogias varten?"
Vastaukseni: "Sain! Siis aiheenkin...;) "

Lähdimme siis kolmistaan ystäväni ja hänen sisarensa kanssa laivalle, "me ollaan nuoria, terveitä ja sinkkuja" -asenteella. Sellainen asenne tuottaa kieltämättä tulosta. Itselläni oli se vaihe menossa, että halusin pahemman puoleni pääsevän esiin ennen kuin kiltti tyttö olisi liiaksikin läsnä sen parin viikon ajan, kun jouluvieras oli täällä.

Juttelen selvästikin liikaa Internetin välityksellä, koska keskustelutaitoni ja heittäytymiseni livenä tökkii, kuten huomasin laivan tanssiravintolassa (toim.huom. yökerho ei ollut siinä laivassa kummoinen, tanssiravintolassa tapahtui paljon enemmän). Muutaman siiderin jälkeen sekin tietysti alkaa irrota aina vaan paremmin... Vaikka pidänkin itseäni melkoisen flirttinä, on ne tilanteet olleet sidoksissa palvelutilanteisiin, joissa asiakas on aloittanut ja minä olen vastannut. Monenlaista käsitystä itsestään saa siis uusia vielä nykyäänkin...

Valtasimme nurkkapöydän tupakointialueelta, jotta sisar pääsi savukkeelle. Viereiseen pöytään istui parivaljakko, Pitkätukka ja hänen oma Siipimiehensä - ja tämä kaikella kunnioituksella; mietin nimivaihtoehtoja ja Siipimies on omalla tavallaan kuvaavin, vaikkakin nimityksen huonolla kaiulla ei ole mitään tekemistä Siipimiehen hurmaavan luonteen kanssa - myös tupakoidakseen, mutta Pitkätukalla ei ollutkaan sytkäriä. Hän taputteli suurieleisesti taskujaan ja katsoi meidän pöytäämme, jossa sisar juuri sytytti omaa savukettaan - ja kutsui itsensä ja kaverinsa meidän pöytäämme istumaan.

Tähän väliin pieni välipointti - jotkut naiset on heikkona pitkähiuksisiin miehiin. Meihin kolmeen naiseen tämä pätee sataprosenttisesti. Joten voitte kuvitella ilmeemme, kun Pitkätukka parkkeeraa ystäväni ja sisarensa väliin istumaan. Mutta koska he kaksi jo keskittyivät Pitkätukkaan, minä yritin jututtaa Siipimiestä, koska henkilökohtaisesta kokemuksesta tiedän, ettei syrjään jääminen tunnu mitenkään mukavalta. Mutta kuten sanottua, keskustelutaitoni livetilanteessa ei toimi yhtä hyvin, joten istuin loppujen lopuksi aika hiljaksiin muiden jutellessa, keskityin juomaani, hypistelin ihanaa pitkää koruani ja katselin salin väkeä muuten.

Jossain välissä suoranaisilla ryyppäysreissuilla ystäväni kanssa tilanne on mennyt siihen, että jonkun (tai jopa joidenkin) kanssa päädytään suutelemaan - tuskin on vain 'meidän juttu', oletan että pätee myös muilla nuorilla naisilla. Niin tälläkin kertaa. Pitkätukka oli vetänyt minutkin mukaan keskusteluun aina välillä ja halusi myös testata suutelutaitoni. Hän suuteli ensin sisarta ja sitten minua.

Hän näytti pohtivalta.
"Suutelun pohjalta väittäisin, että sä otat paremmin suihin", hän tokaisi osoittaen sanansa minulle.
Ratkesin railakkaaseen nauruun.
"Siis ihan tosi - jos mun täytyis valita ihan vaan suutelu- ja pusuttelukaveri, jonka kans halailla sohvalla, niin valkkaisin sut," ­- hän osoitti sisarta ja kohdisti jälleen sanansa minuun - "mutta toi sun kielityöskentely toimii varmasti helvetin hyvin alakerrassa!"
Vilkaisin häntä kulmieni alta virnistäen paheellisesti. "Ehkä on toiminutkin."
Hän katsoi minua yhtä vinkeästi takaisin. "Ai niinkö?"
Vaikenin kieli poskessa ja sisar vieressäni hieman köhähti minua rauhoittumaan, hän kun tietää aikaisemmista seikkailuistani pääkohdat.

Jätimme kaverukset nurkkapöytään ja kävimme kiertämässä tanssilattiaa hieman. Olin jo saanut suuren osan itsevarmuuttani takaisin äskeisestä sanailusta, vaikkakin olin hieman pettynyt, ettei se päässyt heti jatkumaan. Palasimme kuitenkin nurkkapöytään jonkin ajan kuluttua ja kaveruksetkin löysivät tiensä takaisin samaan paikkaan.

Pitkätukka muisti aiemman kommenttini. En muista tarkkaan, mistä keskustelu lähti liikkeelle, mutta tähän se lopulta päätyi:
"Et uskalla lähteä hyttiin mun kanssa."
"Katotaanko? Älä yllytä hullua, jos et ole valmis vastaamaan..."
"Hyvä on sitte. Juodaan nää ja lähdetään sit."
"Selvä homma." Hörppäsin siiderini loppuun ja kaivoin käsilaukkuani.
"Alatko jänistää?" hän ilkkui minulle parin pöydän päästä - hän olikin lähdössä heti, vaikka hänellä oli juomaakin vielä jäljellä.
Hymyilin herttaisesti takaisin.
"Eikä ku tarttee ottaa pari juttua mukaan, varmuuden vuoks." Siipimies tuntui tajuavan tuosta toteamuksestani, että etsin tosiaan kondomipakettia laukusta mukaani ja alkoi hekotella.
"Nyt löyty. Mennään."

Jätin käsilaukkuni ystäväni huomaan (ystävän ja sisarensa lompakot oli porukan ainoassa - eli minun - käsilaukussa mukana) ja kuiskasin heille muistamaan sovitun jutun - jos jonkun matkaan lähdetään ja tunnin-parin jälkeen ei ala kuulua takaisin, niin huolestuminen on enemmän kuin sallittua. Lähdin seuraamaan kevyen hilpein mielin Pitkätukkaa - yllättävän vähän hermostuneena muuten - kun hän johdatti minut pöytien ohi hyttikäytäviin ja niitä pitkin kohti omaa hyttiään.

Tilanne oli molemmille selvä ja selveni entisestään kävelymatkan aikana, kun juttelimme taustastamme. Kumpikin hakee vain hetken helpotusta, ei tosiaankaan mitään vakavaa. Hän siksi, että oli eronnut pitkästä suhteesta vain kuukausi sitten ja minä... no, sinkkuuden ilosta ja kohtalaisesta panetuksesta. Toisaalta - en olisi kai siinä tilassa paljoakaan välittänyt taustasta, miksi hän haki pikaista panoa itselleen tai olisiko hän sinkku vai ei.

Ja hei - pakkohan minun on miehelle todistaa oikeaksi hänen epäilyksensä, ettei vaan jäisi kalvamaan... ;) Annoin hänelle varsinaisen näytteen siitä, mistä suudellessani olin jo antanut esimakua, en tosin loppuun asti - täytyihän minunkin jotain kovaa saada sisälleni, kun olin sitä tänne asti tullut hakemaan... Ja sainkin. ;)

Koska kyseessä oli tosiaan hetken helpotus, palasimme melko pian takaisin tanssiravintolaan, etteivät kummankaan ystävät huolestuisi. Ja virnuilimme aamuyön aikana toisillemme liittolaisina aina kun katseemme kohtasivat, vaikka eipähän poissaolomme kummoinen salaisuus tekemisensä puolesta ollutkaan seurueellemme...

Lopulta melkein vasta aamusta päädyin yksin omaan hyttiini nukkumaan. Toinen joukostamme myös päätyi joksikin aikaa Pitkätukan hyttiin - no hard feelings about that :D - ja kolmas hetkeksi aikaa Siipimiehen luokse. Kaikki siis saivat kirjaimellisesti jalkansa irti maasta joksikin aikaa, ennen kuin palautuivat kaikki omaan hyttiin nukkumaan muutaman tunnin uniakin. Ennen unia tosin vaihdettiin kuulumiset hihitellen hytin pimeydessä.

Että sellainen laivareissu... :)

Writer's block

Kärsin inspiraation puutteesta. Ja sisäisen sensuurini liiallisesta toiminnasta. Mieleni tekee kirjoittaa uudesta kohtaamisesta - muistelen eri vivahteita ja hykertelen mielessäni huulenheittoa sen herran kanssa, eri tilanteissa, eri asennoissa... Mutta tämä mielihalu kirjoittamiselle iskee aina väärään aikaan, kun täytyisi keskittyä töihin tai muuhun tärkeään.

Näin, kun olisi aikaa, ei tekstiä tahdo syntyä. Ja jos syntyykin, se näyttääkin jo pakotetulta. Tai sitten luen vain hyvin kriittisesti, mikä on sekin mahdollista...

Huomasin myös tänään, että olen unohtanut. Ne kohtaamiset, joista olen jo tänne kirjoittanut, olen unohtanut yksityiskohdat. Kirjoitin niistä osan pois mielestäni tähän blogiin enkä saa enää yhtä tarkasti tilanteita mieleeni niistä. Johtuuko tämänhetkinen kirjoittajan lukkoni siis siitä, etten halua unohtaa seuraavaa kohtaamista, josta kirjoitan?

No, saa nähdä miten siinä käy, unohdanko. Vai palautuuko kyseinen herra tilanteineen mieleeni yhä uudestaan ja uudestaan... ;)

Uutta kirjoituspuuskaa odotellessa...
-Mou Rire