maanantai 19. heinäkuuta 2010

On se jännä, hyvin jännä

Lueskelin vanhoja tekstejäni läpi, alusta lähtien muutaman. Ihan kuin toinen ihminen olisi ne kirjoittanut. Huh heijaa.

Olen tässä muutamia viikkoja jo kypsytellyt ajatusta, että päätän kirjoitteluni. Että hukkaisin kaiken pois, mitä tänne on tullut kirjoiteltua ja jatkaisin tällä puhtaalla pöydälläni, jota vakaasti täytän Isäntäni kanssa.

On ollut... mielenkiintoista. Reaktiot, haukut ja kehut täysin tuntemattomilta ihmisiltä ja muutamalta tutummaltakin. Keskustelu mitä väliin on aiheista virinnyt. Myötätunto tai sen puute. Toivottavasti ne muutamat naurahdukset, mitä tekstini ovat saaneet aikaan lukijoissa.

Olen kasvanut, kypsynyt, vahingoistani viisastunut - ainakin uskon niin. Monta herraa tuli läpi koluttua ennenkuin tajusin, minkälaisen ihan oikeasti tarvitsen rinnalleni.

Ja hänet löysin. Rakastan häntä nyt ja lupaan rakastaa häntä lopun elämääni.

Joten kiitos vaan ja näkemiin. It's been great.

- MouRire