Olen ajatellut pienessä mielessäni, että sitten joskus kun rakastun johonkuhun, niin sen täytyy tuntua oikealta heti, eikä vasta monen kuukauden kuluttua. Monen asian täytyy synkata yhteen - huumorin- ja tilannekomiikan tajun, täytyy olla älyä riittävästi haastamaan sanallisesti, täytyy onnistua ensin ärsyttämään suuttumisen partaalle ja sen jälkeen vielä saada nauramaan vedet silmissä. Olen aina ihastunut nopeasti ja tulisesti uusiin tuttavuuksiin, jotka tuntuvat oikealta, mutta jos en saa muutaman päivän sisällä sopivaa vastakaikua, niin jatkan kohti seuraavaa valloitusta. It's so simple.
Tällä kertaa kerron teille herrasta numero kahdeksan. Hän kommentoi kuvaani eräällä nettisivustolla ja aloimme sanailla keskenämme. Hän kiehtoi minua, käänsi sanojani, aiheutti ärtymystä ja hervotonta hekotusta kommenteillaan. Koska en ollut vielä ehtinyt hankkia tietokonetta uuteen asuntooni, pääsin vain noin kerran viikossa lukemaan ja vastaamaan hänen viesteihinsä, kun kävin vanhempieni luona. Ja hänen viestejään tosiaan odotin. Lopulta annoin hänelle sivuston kautta yksityisviestinä puhelinnumeroni. Ja hän soittikin heti seuraavana päivänä.
Sen jälkeen alkoikin tapahtua. Tekstailimme seuraavien päivien aikana ja kävi ilmi, että hän oli tulossa kaverinsa luokse lähelle kyläilemään. Että mitä jos hän kävisi kahvilla minunkin luonani samalla reissulla kun kerran oli jo nurkissa, hän kun asuu parinsadan kilometrin päässä täältä. Toivotin hänet tervetulleeksi ja tapasimme kaupungilla alkuillasta, esittelin hänelle autoillessamme hieman kaupunkia ennen kuin päädyimme asunnolleni. Ja niin - puhelinnumeron antamisesta ei ollut kulunut vielä kokonaista viikkoakaan.
Juttelimme, joimme kahvit pariinkin otteeseen ja luimme sarjakuvia (hän kiinnostui yhdestä kirjasta, joka minulla on kirjahyllyssäni) pitkälle yöhön ennen kuin hänen piti lähteä takaisin kaverinsa luokse. Tai siis, kaveri ehti soittaa jo perään, että missä hän oikein luuraa, joten oli pakkotilanne lähteä, olihan kellokin jo kolme yöllä... Hän lähti luvaten tulla takaisin lukemaan vielä ne pari muuta kirjaa samasta sarjakuvasta. Sain toki muutaman suudelmankin, ettei nyt ihan platonista yhdessäoloa sentään... ;)
Seuraava tapaaminen olikin jo viikko tästä. Hän lähetti edellisenä iltana tekstiviestin, että koska vapaata on, niin voiko hän tulla seuraavana päivänä käymään ja jäädä oikein yökylään. Minähän suorastaan hyppäsin kattoon moisesta kysymyksestä ja toivotin ilomielin tervetulleeksi. Hän oli jo aamupäivästä täällä, tuli työpaikalleni odottamaan, että pääsen aamuvuorostani pois. Työkaverini päästi minut jopa vähän etuajassa, koska seuraavana aamuna tulisin vielä vähän aikaisempaan töihin. Eikä hän varmaankaan jaksanut katsella minua yhtään kauempaa niin levottomana kuin olin :p
Saavuimme asunnolleni. Kinastelu ja sanailu jatkui samanlaisena ja hän tosiaan otti uuden sarjakuvakirjan luettavakseen, kuten oli luvannut. Iltapäivä meni kuin siivillä, eikä platonisuudesta ollut tietoakaan. Kävimme alkuillasta kävelyllä, jonka jälkeen hän teki meille ruokaa. Ja sen jälkeen tosiaan unohdimme sanan 'platoninen' merkityksen täydellisesti... ;) Oli kuin koko päivä olisi ollut yhtä pitkää esileikkiä ennen varsinaista kohtaamista. Ja pakko sanoa: se oli upeaa, kiireettömän eroottista, ihanaa. Ah. Ja se peräänkuuluttamani kipinä? Suorastaan polttava...
Oli erikoista lähteä aamuyöstä töihin ja katsoa kun toinen jää nukkumaan sänkyyn. Mukavalla tavalla erikoista. Työpäivä meni vähistä unista huolimatta kevyellä mielellä kunnialla läpi ja sain palata takaisin kotiin ja nauttia toisesta erikoisesta tunteesta, kun joku on siellä odottamassa. Nautimme rauhallisesta iltapäivästä ja toisistamme vielä kun aikaa oli.
Mutta ilta tuli ja hänen täytyi lähteä jatkamaan matkaansa. Hän ei antanut lupauksia siitä, koska näkisimme seuraavan kerran, mutta hän halusi ehdottomasti tulla vielä toistekin.
Mitä tästä eteenpäin - seuraavan kuukauden ajan jatkoimme naljailuamme sivustolla, välillä tekstiviestejä lähettäen. Halusin uskoa, etten ollut ainoa, jolta oli mennyt jalat alta. Karvas totuus paljastui minulle, kun juttelimme mesessä hänen tulevasta syntymäpäivästään ja siitä, järjestääkö hän juhlat. Hän totesi, ettei ole ilmankaan jäämässä seuraavana viikonloppuna. Ja tarkensi asian minulle suoremmin vielä, kun minulla löi hetken aikaa tyhjää ja kysyin, mitä hän tarkoitti. Ja huomautettakoon - minun läsnäolostani ei ollut vielä ollut mitään puhetta, eikä hän minua sinne ollut ajatellutkaan.
Tämän keskustelunpätkän johdosta tuli sitten avauduttua herralle oikein kunnolla, että olin jostain kumman syystä tosissani ihastunut häneen. Ja selvitettyä sekin, ettei hän ollut samoilla linjoilla.
Noh. Tuon jälkeen olemme aina välillä jutelleet kavereina mesessä. Ja ihan fiksustikin keskustelleet aiheesta muutamaan otteeseen. Hän saa edelleen minut ärsytettyä raivon partaalle, mutta enää minua ei naurata. Joskus sovimme mesessä jutellessamme, että voidaan tavata ihan ystävinä vielä, että hän saa tulla käymään täällä tai minä mennä käymään hänen luonaan. Onnistuisikohan se?
Ilmeisesti ei sittenkään: Hän soitti minulle pari viikkoa sitten. Harvinaista sinänsä, hän nimittäin on soittanut minulle tasan kaksi kertaa aikaisemmin. Kysyi, josko saisi tosiaan tulla viikonlopuksi tänne häiritsemään eloani. Kiire hänellä ei ollut mihinkään, pihalle olisin saanut potkaista siinä vaiheessa kun alkaisi ottaa päähän. Puhelun aikana suostuin: "osaat reitin, tule soittelemaan ovikelloa, kun löydät." Mutta puhelun päättyessä olin päätynyt sellaisen tunnekuohun valtaan vapisemisineen kaikkineen, että järkenikin kaivoi itsensä jostain esille ja potki minua päähän (rakkaan ystäväni myötävaikutuksella... kiitos hänelle.) Laitoin herralle lopulta viestin, jossa ilmoitin järjellä ajateltuani tulleeni siihen tulokseen, että suunnatkoon viikonloppureissunsa muualle. Sain vastaukseksi apean hymiön, jonka jälkeen en ole kuullut hänestä mitään...
Mitä kokonaisuudesta voi siis sanoa? Kohtasin tavallaan kaltaiseni, seksuaalisista mahdollisuuksista nauttijan, eräänlaisen pelurin. Tosin pelasimme keskenämme eri säännöillä - siinä missä minä luin merkit vakavammaksi kiinnostukseksi, hän olisi tehnyt samat asiat kenelle tahansa vastaanottavaiselle sielulle.
Nykyään omatkin pelisääntöni ovat minulle selvemmät. Jos olen vakavissani, suoranaisesti pihtaan. Jos taas en ole vakavissani - "Muru, lopeta se pähkäileminen ja mennään sänkyyn ;)"
