Olen onnellinen. Todella.
Ja rakastunut. Niin ihanan rakastunut... tunteet vain syvenevät päivä päivältä.
Niin höpösti rakastunut, että haluaisin vain julistaa sitä jokaiselle vastaantulijalle. Että olen löytänyt Isännän, joka tekee minut todella onnelliseksi ja jonka minä teen myös onnelliseksi.
Tein hänelle tässä syntymäpäivälahjaksi kirjasen, johon kokosin muistoja matkamme varrelta, syitä, miksi pidän hänestä ja erinäisiä lainauksia lauluista, runoista ja tv-sarjoista. Kartonkikansien väliin siis koottu paljon onnea ja rakkautta. Isäntä sanoi tässä muutama ilta sitten, että lukee iltalukemisena sen kirjasen, koska siitä tulee yksinkertaisesti niin hyvälle mielelle.
Vietimme tässä vuorokauden ihan kahdestaan, oikein laatuaikaa. Söpistelyä, lähellä oloa, juttelua, naurun remakkaa, rakastelua, vakavoitumista ja suunnitelmia. Kesästä tulee todennäköisesti aika kiireinen meille molemmille, mutta syksyllä sitten saa olla paljon helpommin lähellä - muutan häntä lähemmäs nimittäin.
Hänen perheensä on huolinut minut osakseen helposti. Eräs suvun jäsenistä totesi Isännälle minusta, että hän saa minusta hyvän emännän itselleen.
Olen kantanut hänen sormustaan kaulakorussani nyt muutaman viikon. Jotain hänestä on siis aina lähellä sydäntä. Mielessänihän hän on lähes koko ajan.
Ja ai niin, kai sanoin jo - olen siis todella rakastunut. Ja onnellinen. ;)
Onneks sä oot vähän tommonen, ku mäkin oon vähä tämmöne. Ni ei tule ongelmia, vaikka välillä sanookin vähän omituisesti asioita.
