en nyt tiedä, pitääkö varsinaisesti onnitella, mutta ainakin hommat eteni. Ja tuli Mikonkin kanssa eilen käytyä keskustelua tapailemisesta - ja päätin sen.
Nyt totean, että sammuminen oli huono sanavalinta tuohon, ei kuitenkaan tippaakaan alkoholia perjantai-illassa mukana. Omatunto nukahti ennen kuin minä, minä ehdin kokea enemmän kuin omatunto - eikä omatuntokaan herättyään ollut edes pahoillaan... :p
Ahaa, Mou Rire, no sitten taisi nimimerkki Tiina tuosta edellisen postauksen kommenttilootasta olla oikeilla jäljillä. Aavistelin hiukan samaa, kun tapaamisten järjestäminen ja niihin liikkuminen tuntuivat olevan sinun harteilla. No hyvä että asia selvisi nyt kuitenkin. Aika tympeän oloinen tyyppi tuo Mikko.
Jep, olihan hän oikeilla jäljillä. Ja oikeastaan se, kun itse kysyit, että kumman kontolla ne tapaamisten järjestämiset enempi on, aiheutti sen lopullisen pohdintojen vyöryn uuden Houkutuksen ohella tietysti. Järki voitti lopulta...
Mutta vielä kuitenkin herkeän puolustamaankin. En nyt sanoisi, että Mikko on kaikilta osin tympeä - tunteisiinsa hän vain ei päästä käsiksi mitenkään. Muutoin - ihan tosissaankin - hauska ja mukava tyyppi, mutta pintaliidolla vaikuttaisi kulkevan etenkin parisuhdepuolella.
No en minä, Mou Rire, halua olla osapuolena minkään tapailun katkaisussa tai muuten auttamassa sen päätöksen teossa, mutta tuntui vain ikävältä, kun ne tapaamiset tuntuivat olevan vain sinun harteilla pääasiassa ja se ei ole reilua ja tasapuolista.
Saat toki puolustaa Mikkoa, ilman muuta. Hän voi olla hauska ja muuta, mutta jos hän ei ollut valmis tulemaan sinun luokse vastavuoroisesti ja/tai tekemään tapaamisaloitteita, niin silloin hän on tosiaan vain hauska kaveri, valitettavasti. Se ei ole se mitä haluat, luulen. Olen jotenkin aistinut, että sinä haluaisit jotain syvempää tai kiinteämpää siltä tapailulta / suhteelta... voin olla kyllä väärässäkin.
En sitä sillä sanonutkaan, että sun syytäs olis ollu, pois se minusta! Todella hyvä kysymys hyvään kohtaan, että tajusin miettiä asiaa useammaltakin kannalta enkä vain sen fiiliksen pohjalta, mikä läsnäollessa on ollut.
Jep, valitettavasti siihen se tosiaan jäi. Vaikken tosiaan osaa sanoa itsekään, mitä oikein haluaisin... Jotain syvempää ja kiinteämpää kai tosiaan. Sekin tuntuu riippuvan niin paljon ihmisestä, kenen kanssa olen tekemisissä - joiltain en ole missään vaiheessa halunnutkaan kuin kevyttä juttua, mutta jotkut sitten kolahtaneet jonnekin syvemmälle, että tahtonut sitten enemmänkin.
9 kommenttia:
Jaaha, pitää vissiin onnitella?
Onneksi olkoon vaan :)
Ei kannata tosiaan sammua ennen aikojaan, muuten voi jäädä jotain kivaa näkemättä, kuulematta tai kokematta :D
Jape,
en nyt tiedä, pitääkö varsinaisesti onnitella, mutta ainakin hommat eteni. Ja tuli Mikonkin kanssa eilen käytyä keskustelua tapailemisesta - ja päätin sen.
Nyt totean, että sammuminen oli huono sanavalinta tuohon, ei kuitenkaan tippaakaan alkoholia perjantai-illassa mukana. Omatunto nukahti ennen kuin minä, minä ehdin kokea enemmän kuin omatunto - eikä omatuntokaan herättyään ollut edes pahoillaan... :p
Siis päätit mitä? Että teidän juttunne Mikon kanssa ei etene ja ette enään tapaa?
No en epäillyt, että viittasit sammumisella alkoon, ymmärsin kyllä käyttämäsi kielikuvan :)
Kiva, jos oli mukava tapaaminen tuon Houkutuksen kanssa :)
Jape,
Päätin sen tapailun siis. Eipähän tuo paljoa vastaan laittanut, mokomakin.
Kirjoittelen aiheesta tässä lähipäivinä jotain lisäinfoa sitten vielä. Ehkä jo tänään, jos iskee hyvä kirjoitusfiilis :)
Ahaa, Mou Rire, no sitten taisi nimimerkki Tiina tuosta edellisen postauksen kommenttilootasta olla oikeilla jäljillä. Aavistelin hiukan samaa, kun tapaamisten järjestäminen ja niihin liikkuminen tuntuivat olevan sinun harteilla. No hyvä että asia selvisi nyt kuitenkin. Aika tympeän oloinen tyyppi tuo Mikko.
Jape,
Jep, olihan hän oikeilla jäljillä. Ja oikeastaan se, kun itse kysyit, että kumman kontolla ne tapaamisten järjestämiset enempi on, aiheutti sen lopullisen pohdintojen vyöryn uuden Houkutuksen ohella tietysti. Järki voitti lopulta...
Mutta vielä kuitenkin herkeän puolustamaankin. En nyt sanoisi, että Mikko on kaikilta osin tympeä - tunteisiinsa hän vain ei päästä käsiksi mitenkään. Muutoin - ihan tosissaankin - hauska ja mukava tyyppi, mutta pintaliidolla vaikuttaisi kulkevan etenkin parisuhdepuolella.
No en minä, Mou Rire, halua olla osapuolena minkään tapailun katkaisussa tai muuten auttamassa sen päätöksen teossa, mutta tuntui vain ikävältä, kun ne tapaamiset tuntuivat olevan vain sinun harteilla pääasiassa ja se ei ole reilua ja tasapuolista.
Saat toki puolustaa Mikkoa, ilman muuta. Hän voi olla hauska ja muuta, mutta jos hän ei ollut valmis tulemaan sinun luokse vastavuoroisesti ja/tai tekemään tapaamisaloitteita, niin silloin hän on tosiaan vain hauska kaveri, valitettavasti. Se ei ole se mitä haluat, luulen. Olen jotenkin aistinut, että sinä haluaisit jotain syvempää tai kiinteämpää siltä tapailulta / suhteelta... voin olla kyllä väärässäkin.
Jape,
En sitä sillä sanonutkaan, että sun syytäs olis ollu, pois se minusta! Todella hyvä kysymys hyvään kohtaan, että tajusin miettiä asiaa useammaltakin kannalta enkä vain sen fiiliksen pohjalta, mikä läsnäollessa on ollut.
Jep, valitettavasti siihen se tosiaan jäi. Vaikken tosiaan osaa sanoa itsekään, mitä oikein haluaisin... Jotain syvempää ja kiinteämpää kai tosiaan. Sekin tuntuu riippuvan niin paljon ihmisestä, kenen kanssa olen tekemisissä - joiltain en ole missään vaiheessa halunnutkaan kuin kevyttä juttua, mutta jotkut sitten kolahtaneet jonnekin syvemmälle, että tahtonut sitten enemmänkin.
Lähetä kommentti