Vappuviikonloppu - alkuvääntö

Niin, tosiaan. Lupasin kirjoittaa raportointia tänne viikonlopusta, kunhan ajatukset ja hormonit ovat selkiytyneet. Näin ei nyt kokonaan ole vielä päässyt käymään, mutta ehkäpä kirjoittaminen hieman selventäisi omaakin ajatusta... :)

Herra numero kahdeksan alias Kipinämikko, lyhempänä nimettäköön tässä siis Mikoksi vain, on nyt takaisin kuvioissa mukana. Ja tällä kertaa vakavammassa mielessä. Sisäinen optimisti ja kyynikko ovat tehneet sovun pääni sisällä muutaman viikon pohdintojen jälkeen ja nyt kun alan rauhoittua niistä pohdinnoistani ja työstäni johtuneesta stressistä, olen hyvin väsynyt, mutta kuitenkin - myönnettäköön - myös ihan onnellinen.

Mistä kaikki lähti siis liikkeelle näinä viikkoina?

Olemme jutelleet Mikon kanssa mesessä muutamaan otteeseen viimeisen parin kuukauden aikana. Hermostuin hänelle erään kerran mesessä jutellessa. Hän kommentoi omalla tavallaan taas miesjuttujani, lähinnä suhtautumistani niihin, josta sitten vedin väsyneenä herneen nenään palkoa myöten. Hän kysyi, etteikö saa ystävänä kysyä minulta asioita, joita miettii. Pohdin hänelle, että osaanko pitää häntä enää edes ystävänäkään. Ja totesin hänelle vielä kieltämättä aika tylysti:
"Syksyllä odotin paljon enemmän, sain pettyä ja nyt en osaa odottaa enää mitään."

Keskustelu ajautui tämän toteamuksen jälkeen siihen, että hetken aikaa mietin/mietimme yhteyden katkaisemista kokonaan. Hän tosin on päässyt ihoni alle niin hyvin, että ilmeisesti tiesi, mistä narusta vetää, etten sitä kuitenkaan tehnyt, joten hän pysyi meselistallani ja edelleen yhteydessä.

Hän soitti minulle pari päivää tuon keskustelun jälkeen, kuin sitä ei olisi käytykään. Kyseli kuulumisia ja vastailin hänelle hieman ympäripyöreästi, koska olin vanhempieni luona käymässä ja täten ympärillä oli ylimääräisiä korvia. Hän kysyi myös huhtikuun suunnitelmistani, että onko hänen mahdollista tulla poikkeamaan jonain viikonloppuna. Vastasin, että pääsiäisen aikaan kyseinen ajatus ei ainakaan onnistu, koska olin itse lähdössä erään toisen miehen luokse. Hän ei tuputtanut käyntiään, mutta yritti udella tästä toisesta miehestä hieman. En paljoa kertonut, lähinnä ylimääräisten korvien tähden, joten sillä kertaa asia jäi siihen.

Tästä taas muutama päivä myöhemmin... juttelimme mesessä. Hän totesi yhtäkkiä, että haluaisi tosiaan tulla käymään, tekemään selvitystä ajatuksistaan, päätöksistään, mahdollisista suunnitelmistaan ja jopa tunteistaan, jos rohkeus riittää. Moiset sanat aiheuttivat päässäni ja ajatuksissani oikosulun. Optimisti sai sähköshokin sisälläni eikä sitten osannutkaan enää leikkiä kuollutta...

Tuli pääsiäinen... menin sen toisen miehen luona käymään... Mikko laittoi minulle tekstiviestin vierailun aikana yhtenä päivänä, kertoili kuulumisiaan... aivan kuin varmistaakseen, että hän pysyy mielessä, vaikka olenkin tosiaan toisen luona - ihan niin kuin hän ei olisi jo pyörinyt mielessä liiaksikin sen reissun aikana.

Pääsiäistä seuraavana viikonloppuna yritin houkutella Mikkoa tännepäin kertomaan näistä ajatuksistaan, koska minulla oli kokonaan vapaa viikonloppu. Hänen ei onnistunut lähteä tännepäin, koska lapsensa oli hänen luonaan sinä viikonloppuna, mutta sinne voisi tulla käymään, jos haluaisi ja pystyisi. En pystynyt, vaikka halua tietysti olisi ollut, joten perjantai-illan pyhitin vanhaan tuttuun illanviettotapaan, muutama siideri koneen ääressä istuskellessa ja mesessä jutellessa. Ja kyllähän sitä juttua irtosikin sillä tavalla hyvin... etenkin kun osaa esittää olevansa hieman enemmän pöhnässä, kuin oikeasti onkaan ja vielä antaa sen vaikutelman, ettei muistaisi keskustelusta mitään. Sain siis uusia tiedonmuruja irti Mikon selvitysajatuksesta, jota hän ei halunnut kertoa kuitenkaan muuten kuin kasvotusten.

[Ai niin, luitte kyllä oikein - hänellä on muutaman vuoden ikäinen lapsi, vuoroviikoin hänen luonaan. En ole aiemmin maininnut asiasta, mutta tällä kertaa lapsen mainitseminen tuo lisänäkökulman ja melkoisen mutkan matkaankin suhteen kehityksestä puhuttaessa. Joten siksikään koko tilanne ei ole missään vaiheessa ollut eikä varmaan tule olemaankaan aina niin kovin helppo.]

Yhden puhelun aikana ennen pääsiäistä heitimme ajatuksen vapun viettämisestä kimpassa. Toin tämän sitten esille uudestaan pöhnäpäissäni ja kutsuinkin hänet tänne käymään vappuviikonloppuna. Mikko oli yllättynyt, kun en ollutkaan tehnyt muita suunnitelmia, viitaten siis tähän toiseen mieheen. Ja oli suorastaan tyytyväinen, kun muita suunnitelmia tämän toisen miehen varalle ei tosiaankaan ollut. Ajatus jäi siis hautumaan.

Ja hautumaan...
Ja hautumaan...

Lopulta menetin (taas) hermoni PMS-oireissani ja lähetin hänelle mesessä offline-viestin, kun hän jo oli lähtenyt nukkumaan. Tylytin viestissäni, että mitä jos skipataan koko tapaaminen. Kun kerran selvitys, jonka hän halusi kuitenkin tehdä, ei vaikuttanut olevan niin tärkeää, että voisi tosiaan suunnitelmia tehdä vapun osalta, niin soittakoon ja kertokoon asiansa puhelimitse. Ilmoitin, mihin aikaan pääsisin töistä seuraavana iltana ja että sen jälkeen tavoittaisi hyvin puhelimesta.

Hän soitti minulle jo aamulla kahdeksan jälkeen, herättäen minut unistani. Hän selitti, miksei suunnitelmien lukkoon lyöminen onnistu, koska siihen mennessä ajatus vapun vietosta oli jo vaihtunut pariin otteeseen. Ja viimeisin tieto oli se, että lapsi olisi hänen luonaan silloin. Minä olin tyytyväinen, että hän selitti edes tämän. Ja kiusasin sitten poloista ajatuksella, että loikoilen pienessä yöpaidassa sängyssäni, venytellen ja huokaillen puhelimeen...

Ehdotin hänelle sen puhelun aikana, jos tehtäisiinkin sitten niin päin, että minä menisin hänen luokseen vappuviikonloppuna töiden jälkeen, niin saataisiin asioiden selvitys lähtemään käyntiin. Minut toivotettiin tervetulleeksi :)
Ja mielialani kohosi uusiin lukemiinsa seuraaviksi päiviksi...

***

Jatkan aiheesta lisää seuraavaan merkintään, ettei tule niin pitkää tekstiä luettavaksi. Seuraava merkintä siis parin-kolmen päivän sisällä tulossa...
Yrittäkää saada selkoa tästä - kirjoitin tämän kuta kuinkin yhdeltä istumalta ja iltamyöhällä, tosiaan väsynyt, mutta halusin purkaa tämän alun jo pois mielestäni. Seuraavaksi nukkumaan.

I'll be back with the end of the story... ;)