...se onnen kätkeköön?
Hehkutan kyllä juu. Sukulaiset ja ystävät saavat oman osansa kuulla lähes joka päivä, kuinka onnellinen olen. Mitä kaikkea ihanaa Isäntä onkaan kanssani tai minulle tehnyt, sanonut, antanut. Mitä suunnitelmia meillä onkaan. Miten hyvä yhteys meillä on keskenämme.
Mutta tänne en vain saa sitä kaikkea kirjoitettua. Hassulta kuulostaa, mutta jotenkin se on yksityistä enkä haluakaan kirjoittaa onnestani tänne mitään. Mikähän siinäkin on.
Tai sitten asia on vain niin yksinkertainen, että sinkkublogin tapaisena tämä on lopulta tullut tiensä päähän. Nyt kärvistelen satunnaisesti omassa pienessä epävarmuudessani siitä, riitänkö tähän parisuhteeseen. Ilmeisesti täytyy muuttaa vain toimintatapaa blogissa ja kirjoittaa näistä asioista. Varmaan niidenkin pohtimisessa olisi omat hyvät ja huonot puolensa, vai mitä luulette?
Olen myös miettinyt, kertoisinko Isännälle blogeistani. Varmaan siinäkin yksi syy, miksen ole paljoa tänne hehkuttanut; jos ja todennäköisesti kun Isännälle tästä kerron ja laitan hyvässä lykyssä myös lukemaan, en halua hänen hermostuvan siitä, että olen kertonut joitain ihan oikeastikin henkilökohtaisia asioita. Niin kun kävisi suhteellisen helposti, kun innostun kertomaan ja selvittämään...
Ai että ensinnä hän varmaankin hermostuu näistä herrojen lukumäärästä? Älkää huoliko, hän tietää jo. Tästä aiheesta on jo käyty omat keskustelunsa.
Tai sitten... en kerro mitään, vaan jätän tämän tänne näkyville ja aloitan toisella nimimerkillä hää- ja odotusblogin tässä vuoden sisällä vielä... kun pitäisi jo sellaisistakin aiheista löytyä kirjoitettavaa viimeistään vuoden päästä, jos ja kun yhteiset suunnitelmat pitävät kutinsa. Tai no, ei odotuksesta nyt vielä sentään, mutta häistä :p Ja siitä blogista kertoisin sitten Isännälle ennen kuin alan kirjoittaa. Ja muutamille valituille sieluille täältä lukijoiden joukosta.
Tahdotko mut tosiaan suhteeseen vakavaan,
Pitkin polkuu poloista rinnallasi tarpomaan?
Elinkautistani seurassasi päivästä päivään lusimaan,
Aamuteesi kanssas jakamaan?
Isäntä muuten vastasi tuohon laulun kysymykseen 'ei' kun sitä hänelle kerran hyräilin. Ei kuulemma juo teetä. Muutetaan kahviksi, niin sitten vastaus on ehdottomasti 'kyllä'.
Mikäs tässä sitten... lusiessa... <3
4 kommenttia:
No ei kaikkea tarvitse, eikä pidäkään kertoa täällä. Kerrot sellaisia asioita mitä koet luontevaksi ja joita ei tarvitse jälkeenpäin katua :)
Ei kai tätä blogia tarvitse sinkkublogina pitää, vaan voi kai tänne ihan muutenkin kuulumisiasi laittaa?
Kun lukee kuvausta tilanteestasi ja siitä kuinka onneliselta vaikutat, niin hyvältähän tuo kuullostaa. :)
Tietysti sinulla on kiirettä ja tekemistä siellä "kotirintamalla", joten tuskin kukaan odottaa, että kauhean usein ehtisit päivitellä tätä blogiasi, mutta kun nyt joskus pistät sanan tai pari, nin sekin on ihan kiva juttu :)
Jape,
"No ei kaikkea tarvitse, eikä pidäkään kertoa täällä. Kerrot sellaisia asioita mitä koet luontevaksi ja joita ei tarvitse jälkeenpäin katua :)"
Jep, näinhän se menee. Täytyy ny katsoa, mitkä jutut alkavat perin luontevilta tuntua :p
"Ei kai tätä blogia tarvitse sinkkublogina pitää, vaan voi kai tänne ihan muutenkin kuulumisiasi laittaa?"
Toki kyllä. Täytyy vaan vähän infojuttuja muuttaa myös ja ehkä vähän ulkoasua uudistaa. Pitäisköhän repäistä tässä joku päivä ja muokata uuteen suuntaan koko ulkoasu ja ehkä vähän tekstejäkin. Ehkäpä, ehkäpä...
Ja hyvä että vaikuttaa onnelliselta, koska sitä todella olen ^^
Hienoa että sulle kävi lopulta noin hyvin. Tarinasi on hyvä esimerkki siitä, miten väärien miesten jälkeen löytää vihdoin sen oikean. Mua ainakin kiinnostaa seurata myös parisuhde aiheista blogia eli jatkan lukemista vaikka aihepiiri muuttuukin. Aika tuttujahan nuo sun tuntemukset ja fiilikset ovat etenkin parisuhteen alussa "alkuhuuman" aikana. Samanlaisia keskusteluja olen itsekin käynyt poikaystäväni kanssa lukuisia kertoja, aina on vaan yhtä söpöä kun toinen vakuuttaa miten olen se oikea. Myös perheen perustamista alkaa ajatella erilaisia silmin, kun on löytänyt ihmisen jonka kanssa se oikeasti olisi mahdollista. Mutta parasta kaiketi ensin tähän avoliittoon totutella.:)
Roosa,
"Tarinasi on hyvä esimerkki siitä, miten väärien miesten jälkeen löytää vihdoin sen oikean."
Heh. Vanha ystäväni totesi Isännän kanssa alettuani juttelemaan, että tästä saisi niin hyvän leffankin aikaiseksi. Lähden maalta kaupunkiin, vietän villejä sinkkuvuosia kaupungin sykkeessä ja teen puhelintytön hommia, sitten tapaan elämäni miehen ja palaan takaisin maalle... :p
Parisen viikkoa sitten olisi tosiaan löytynyt kunnon tuntemustenpurkamistekstiä tännekin. Ja kyllä tää blogi ny jatkuu sit siinä parisuhdemuodossaan, ku jo menin muuttamaan ulkonäköäkin vähän :)
Lähetä kommentti