Ei näitä vakavoitumisajatuksia nyt ihan harvoin sentään tule. Olen jopa sen verran vakavissanikin joskus liikkeellä ollut, että laitoin suomalaiselle treffipalvelulle profiilin itselleni. Onhan se tuottanutkin tulosta, kavereita on tullut meseenkin paljon lisää ja tietty vähän vakavammissakin merkeissä joihinkin suhtautunut. Hieman ennen juhannusta törmäsin deittipalvelussa vakavissa mielin herraan numero seitsemän. Tilannetta sekoitti hieman toinen vakavammin otettava vaihtoehto - saman palvelun kautta - joka olisi asunut ihan naapurikunnassa, seiska-herran asuessa noin kolmensadan kilometrin päässä itsestäni.
Loppujen lopuksi olen hirvittävän rehellinen ihminen: kerroin molemmille, että kuvioissa on nyt kaksi vakavammin otettavaa, etten osaa päättää. Molemmat totesivat vastaukseksi, että 'sinähän tapaat molemmat ja päätät vasta sitten'. Joten näin teinkin. Kävin kahvilla lähempänä asuvan kanssa, mutta totesimme molemmat sen kahvittelureissun jälkeen, että jotain olennaista puuttuu. Ei siis muuta kuin viikonloppureissua järjestämään heinäkuulle...
Se viikonloppu oli... erilainen. Käytiin tavallaan jopa treffeillä, herranen aika! Verrattuna aikaisempiin herroihin ja kohtaamisiin heidän kanssaan treffeillä käynti tosiaan oli erilaista... Hän esitteli kaupunkia - ja kauhisteli ajotyyliäni pariin otteeseen, koska ajoin jo valmiiksi kuin paikalliset, vaikka ensi kertaa olinkin kaupungissa - ja kävimme syömässä ja kiertämässä kauppoja. Hengailtiin siis, niin kaupungilla kuin myös hänen asunnollaankin.
Mutta - jotain olennaista puuttui. Mietin kotiin palatessani, että taisi jäädä ainoaksi reissuksi sinne suuntaan.
Annoimme kuitenkin vielä toisen mahdollisuuden koko seurusteluajatukselle, jos vaikka siitä kehkeytyisikin jotain. Muutin omaan asuntooni loppukesästä ja hän tuli minun luokseni viikonlopuksi. Muistan hermoiluni ja odotukseni, kuinka töissä ollessani onnistuin telomaankin itseni, kun jännitin iltaa jolloin näkisimme taas. Kuukaudessa olin ehtinyt unohtaa epäilykseni, mutta jo ajomatkalla juna-asemalta kotiini ne ehtivät palata mieleeni takaisin. Päätin unohtaa moiset epäilyt ja nauttia viikonlopusta ja vieraastani parhaan kykyni mukaan.
Lopulta kuitenkin tuli sunnuntai, lähtöpäivä. Olimme kiertäneet kaupungilla ja toimineet kuskina yhdelle läheiselleni lauantai-iltana (tulipahan testattua herran pokkakin samalla...) ja hengailleet kotona. Hän nukahti lauantai-iltana ennen minua, oli väsynyt kuskausreissusta. Katselin häntä nukkumassa sängyssäni ja menin itse sohvalle miettimään ahdistuneena, mitä oikeasti haluan.
Hän se ei ollut, häntä en halunnutkaan; se olennainen, kipinä, puuttui. Ja sen kerroin hänelle sunnuntaiaamuna. Kyynelten kera ja katkonaisesti, mutta kerroin.
Nykyään olemme hyviä kavereita keskenämme, höpisemme mesessä lähes päivittäin ja välillä tekstailemme. Olen todennut hänelle muutamaan otteeseen - viimeksi eilen - että oli ihan hyvä, ettemme alkaneetkaan seurustella: olisin tähän mennessä menettänyt täydellisesti hermoni hänen kanssaan jo sata kertaa monesta eri syystä. Jospa nämä kaksi viikonloppua keskenämme olivatkin tarkoitettu vain hyvän kaveruuden aluksi... :)
---
Totesin itsestäni, ettei tämän blogin kirjoittaminen luonnistu tällä hetkellä kovin hyvin, siksi uutta tekstiä on täytynyt odottaa. Syy: olen sen verran vakavilla mielin tällä hetkellä uuden herran kohdalla, ettei vanhojen leikkimielistenkin kohtaamisten muistelu sujukaan niin hyvin, kuin olin olettanut. Mutta yritän kirjoittaa kaikesta huolimatta. Kärsivällisyyttä, vakilukijani, kärsivällisyyttä ;)
6 kommenttia:
Kivoja tekstejä sinulla täällä. En kaikkia ole vielä lukenut suinkaan, tätyy lueskella ajankanssa :)
Sitten tuohon mitä mainitsit tekstissäsi, eli nettitreffailuun.
Olen sitä muutaman palvelun kautta kokelillut, toinen oli ihan maksullinenkin, mutta ei sekään mitään taannut. :(
Toiminta naisten taholta, oman kokemukseni mukaan, tuolla on aika kyräilevää. Käyvät kyllä katsomassa profiilia, mutta eivät ota itse yhteyttä, vaan odottavat että mies otaa ensiksi yhteyttä.
Luulen että tuo nettitreffailu ei ole minulle tarkoitettu. Sieltä löyty muutama hyvä ystävä, mutta ei sen kummempaa ja iso kasta suoranaisia pettymyksiä, johtuen lähinnä naisen ynseästä asenteesta ja kielenkäytöstä. Hämmentävää!
Kirjotin useammalle kuin Runeberg konsanaa, pitkiä kirjoituksia kuulumisita jne. Usen sain kuitenkin vastauksesksi muttaman sanan lyhyit lauseita pari kappaletta. Kuinka tuollaisessa toiseen pääsee edes tutustumaan, kun ei itsestään mitään kerro?
Sitten joilain naisilla oli suornaisia listoja vaatimuksistaan, joiden kohdalla totesin että, jep tämä ei ole minua varten...
YH-äitejä, joilla on jo ns. paketti kasassa, on markkinoilla paljon ja tuolla tereffimaailmassa myös. He ovat omanlaisiansa tapauksia. Ihmettelen, miten he kuvittelevat ketään löytävänsä (tai ehkä heissä on jotain speciaalia, jota en onnistunut huomaamaan). Eräänkin tapauksen kanssa kävi selväksi että olin tärkeysjärjestyksessä viides. Edempänä oli yh-äippä itse, kaksi lasta ja koira. Miksi minun pitäisi laittaa ko. nainen ja lapset etusijalle? nehän on jonkun muun miehen lapsiakin. Jos minä tulen suhteeseen ilman "kuormaa" tuoden keskeisenäelementtinä itseni siihen niin miksi minua kiinnostaisi suostua olemaan "se viides" vasta ja iteni pitäisi laittaa muut etusijalle. Kovin vaike on perustella moista itselleen...
Tällaisia mietteitä nämä nyt vain...
Jape,
Tervetuloa lukemaan vaan =)
Nettitreffailu on vähän niin ja näin jokaisen kohdalla. Myönnän kyllä, että itsekin odotan mieheltä yhteydenottoa, mutta olen sentään muutamille kirjoittanut tai lähettänyt flirttikutsun ihan oma-aloitteisestikin.
Huono sanoa, että joskus se vaan natsaa ja joskus ei. Tälläkin hetkellä on pari vakavasti ja vähemmän vakavasti otettavaa "kierroksessa" nimenomaan treffipalvelun kautta, alkuillasta oli treffit itse asiassa toisen kanssa... ;D
Mutta kavereita tosiaan on paljon sitä kautta kertynyt ainakin...
Mou Rire: "Tervetuloa lukemaan vaan =)"
Kiitos kiitos ! :)
Tosiaan, lueskelen pikkuhiljaa ajan(ja ajatuksen)kanssa :)
Mou Rire: "Nettitreffailu on vähän niin ja näin jokaisen kohdalla."
Juu, niin on. On monenlaisia kokemuksia varmaankin, omani eivät kovin positivisia ole, vaikka muutaman ystävän sainkin. Otin profiilin pois noin puolekeis vuodeksi mutta laitoin sen hiljan takaisin, esiin, mutta en ole jaksanut vielä käydä katsomassa onko siellä mitään. No tuskin on viestejä mulle, mutta voisi kammata itse hiukan tarjontaa läpi.
Mou Rire: "Myönnän kyllä, että itsekin odotan mieheltä yhteydenottoa"
Miksi? Kannatatko tasa-arvoa?
Mou Rire: "mutta olen sentään muutamille kirjoittanut tai lähettänyt flirttikutsun ihan oma-aloitteisestikin."
No tämä on kiva. Ennemmän aloittellisuutta, naisilta yleensäkkin, kaivataan :)
Jape,
Nyt kun mietin, niin kyllä, kannatan tasa-arvoa, mutten sitä, että toista sukupuolta lytätään alas sen saavuttamiseksi. Kirjoitin joskus toiseen blogiin toisella nimimerkillä kunnon puhinan aiheesta, kun alkoi ketuttaa vitsit naisten ja miesten välisistä eroista ja niissä miehille yleensä naurettiin.
Kyllä näimmä vaatii vielä opettelua, että on tosiaan itsekin aloitteellisempi osapuoli useammin, mutta varoa ylilyöntejä. Osaan nimittäin olla pahakin päällepäsmäri ja suoranainen ahdistelija, joten täytyy hieman hillitä. Tällä hetkellä yksi herra opettanut tuota hillitsemistä varautuneisuutensa takia... Positiivista huomata, että osaa sitä asiat niinkin hoitaa :)
Mou Rire: "Nyt kun mietin, niin kyllä, kannatan tasa-arvoa, mutten sitä, että toista sukupuolta lytätään alas sen saavuttamiseksi."
Aivan, se onkin oleellista. Samoin pitäisi puhua molempien sukupuolien tasa-arvon edistämisestä, eikä vain toisen, niin kuin nyt tuntuu olevan valitettavasti aika yleisesti vallalla.
Mou Rire: "Kirjoitin joskus toiseen blogiin toisella nimimerkillä kunnon puhinan aiheesta, kun alkoi ketuttaa vitsit naisten ja miesten välisistä eroista ja niissä miehille yleensä naurettiin."
OK - kiva kuulla, että osaat katsoa asioita myös miesnäkökulmasta :)
Mou Rire: "Kyllä näimmä vaatii vielä opettelua, että on tosiaan itsekin aloitteellisempi osapuoli useammin, mutta varoa ylilyöntejä."
Juu, totta, mutta pikkuhiljaa oppi :)
Mou Rire: "Osaan nimittäin olla pahakin päällepäsmäri ja suoranainen ahdistelija, joten täytyy hieman hillitä."
No tuo hillintäkin on tärkeä taito osata, koska osa henkilöistä, voi olla aika ujoja. Minäkin olen...
Mou Rire: "Tällä hetkellä yksi herra opettanut tuota hillitsemistä varautuneisuutensa takia... Positiivista huomata, että osaa sitä asiat niinkin hoitaa :)"
Juu, aina oppii uutta ja pian erilaisista toimintatavoista erilaisten henkilöiden kanssa tulee rutinoidumpaa... ;)
Jape,
"OK - kiva kuulla, että osaat katsoa asioita myös miesnäkökulmasta :)"
Veljien kanssa ollu paljon enempi tekemisissä mukulana ku siskojen, niin oppiihan siitäkin jo. Ja ollu melkein aina se 'hyvä jätkä' kouluaikanakin jo muutamille pojille, ei mua aina osattu tyttönä pitää :p
"Juu, aina oppii uutta ja pian erilaisista toimintatavoista erilaisten henkilöiden kanssa tulee rutinoidumpaa... ;)"
Heh, niinhän se on... ihmisenlukutaito lisääntyy kummasti :)
Lähetä kommentti