Let's get it started...

Kuvitelkaapa kuva:
Maaliskuinen talvi-ilta. Muutama aste pakkasta, kaunis kuutamo, luntakin jonkin verran. Metsän helmassa katseilta piilossa yksinäinen, käynnissä oleva citymaasturi - jonka lasit ovat huurussa. Huurtuneiden lasien takana takapenkillä kaksi ihmistä toisiinsa kietoutuneina kiihkeässä syleilyssä, sen suuremmin välittämättä ympäröivästä maailmasta.

Onko kuvassa jotain vikaa jonkun mielestä? Huomautettavaa?

Hmm. Ehkä tietysti auton olisi voinut sammuttaa koko aktin ajaksi, mutta ottakaa huomioon pakkanen - kylmähän siellä autossa olisi vähissä vaatteissa tullut. Joku voi antaa moitteita citymaasturistakin. Mutta hei - sen takapenkki on yllättävän tilava ;) Ainakin oletimme, että se olisi tilavampi kuin farmarini takapenkki...

Kyllä kyllä. Kuvan takapenkin ihmisistä toinen olin minä. Ja miespuolinen tästä pariskunnasta oli herra numero kolme. Olimme mesessä jutellessa päättäneet, että 'nyt lähdetään ajeleen - ja köyrimään.' Ja tämä toteutui, kuvan mukaisesti.

Miten tähän päädyttiin? No, olin (ja toisinaan olen vieläkin) aika tavalla koukussa erääseen seksichattiin. Huomasin nimimerkistä, että kyseinen herra on melko läheltä asuinpaikkakuntaani. Aloin jutella, höpistiin oikein kunnolla ja lopulta jatkettiin juttelua Messengerissä. Ja alettiin parin viikon keskusteluiden aikana kikkailla ajatuksella, että tosiaan nähtäisiin ihan vain pikapanojen merkeissä. Juteltiin mieltymyksistä ja kirjoitettiin keskenämme eräänlainen eroottinen novelli. Hän kertoi tietävänsä hyvän paikan lähiseudulla, mihin auton voisi parkkeerata siksi aikaa. Ja, kuten todettua, lopulta se toteamus oli vain: 'nyt tehdään se. Lähdetään ajeleen ja köyriin.'

Tuosta päätöksestä tunnin päästä tapasimme huoltoasemalla, hyppäsin hänen kyytiinsä. Olin myöhässä, koska eräs perheenjäsen kotonani oli häirinnyt lähtöäni "ajelulle" kuten kerroin kotona. Jännitti ja hermostutti - enhän minä, kiltti tyttö, tällaista yleensä tee. Mikä minuun siis on mennyt? Lohdukseni häntäkin hermostutti yhtäläillä, ei hänkään voinut kehua ennen tehneensä moista. Ajelimme lähiseutuja ympäriinsä lämmityslaitteen saadessa lopulta sormenikin lämpiämään pakkasen jäljiltä. Juttelimme niitä näitä matkalla, omista taustoista hieman lisää ja omista jatkosuunnitelmista. Small talkia, kerrankin muustakin kuin säästä. Katselin kuutamoa auton lämmössä, kuuntelin cd-soittimesta soljuvaa Elvistä ja aloin lopulta rentoutua.

Pistin mieleeni reitit, missä kuljimme, hän tiesi näitä paikallisia pikkuteitä paljon paremmin kuin minä itse. Ja etenkin reitti sille... noh, sanotaan nyt kutupaikalle, on hyvin yksinkertainen. Päätiestä vajaa kilometri pienempää tietä ja sitten vasemmalle parisataa metriä metsätietä pitkin. Ylitimme pienen kumpareen, joka antoi hyvin näkösuojaa, joten tielle meitä ei tosiaankaan nähty. Saimme auton pysäköityä paikalleen, hän halusi polttaa savukkeen. Nousimme molemmat autosta ja juttelimme vielä, poltellen kaikessa rauhassa.
-Mennäänkö takaisin autoon? hän kysyi lopetettuaan. Virnistin ja katsoin häntä syrjäkarein.
-Etu- vai takapenkille?
-No, se olis ollu seuraava kysymys.
-Hmm... mennään taakse.

Okei. Jos olimme molemmat olleet hermostuneita jo aiemmin, niin takapenkillä istuessa se hermostus oli käsinkosketeltavaa. Mutta kroppa alkoi jo lämmetä entisestään ajatukselle kosketuksesta. Sanoin hänen saavan luvan tehdä aloitteen. Laukaisimme jännitystä typerillä vitseillä tilanteesta. Hänellä selvästi raksutti: "ei voi suoraankaan päälle käydä, mutta miten sitten smoothisti siirtyä lähemmäs?" Hän kuunteli laulun sanoja saadakseen niistä jonkin hyvän iskulauseen tapaisen heiton. Kärsivällisyyteni loppui ja päätin tehdä jotain, mitä en yhtä suorasti ollut tehnyt aiemmin - aloitteen.
-Haluatko, että autan sua vähän tässä asiassa?
-Toki, hän huokaisi.
Siirryin lähemmäs, nojauduin häntä vasten, kasvot muutaman sentin päässä toisistaan. Laskin katseeni hänen silmistään hänen huulillensa ja painoin huuleni niitä vasten. Kevyt, pieni suudelma vain. Sen tehtyäni aloin perääntyä ja hän tiukensi otettaan heti.
-Mihin nyt olet menossa?
-Jos mä teen aloitteen, sä saat tehdä sitten seuraavan siirron, vastasin hymyillen - ja hän tuli perässäni, painaen minut selkänojaa vasten ja alkoi suudella kiihkeämmin.

Siitä se sitten lähti. Paljon suutelua; vaeltavia, hyväileviä käsiä, näykkäileviä hampaita... Auton lasit alkoivat pian huurtua huohotuksesta. Välillä siirryin hajareisin hänen päälleen, välillä olin hänen allaan. Vaatteet väistyivät tieltä, kun iho hakeutui vasten ihoa. Kaiken kaikkiaan siinä takapenkillä vierähti hyvän aikaa... ;)
En nyt kerro liikaa yksityiskohtia, säästän ne sitten myöhempiin merkintöihin. Sanonpahan vain, että siellä auton takapenkillä tähän tyttöön pumpattiin hyvää kevätpuhtia... ;P

Palasimme hyvällä tuulella molemmat huoltoasemalle, suutelimme hyvästiksi ja jatkoimme matkaamme omille teillemme. Juttelimme seuraavana päivänä mesessä. Nauroin hänelle, että hän onnistui taitavasti tekemään fritsun: se oli kaikkien nähtävillä, mutta silti piilossa. Hän ihmetteli, mitä tarkoitin. Selitin, että aivan korvannipukan päässä oli mustuma, helposti piilotettavissa hiusten taakse tarpeen vaatiessa. Hän taas valitteli kielenkantojaan, että olivat hieman arkana... Myhäilin pahoitteluni siitä.

Kaiken kaikkiaan - loistoreissu. Kannatti tehdä. Ja kuten todettua, siitä sai tämä tyttö hyvin puhtia kevääseensä. Ja koko vuoteensa. Sillä eihän tämä jäänyt ainoaksi kerraksi...