Sanoja sieltä, toisia täältä

"Mun kulta," sanon ja suukotan Isäntääni.
"Niin oletkin," hän vastaa ja suukottaa takaisin, "mun."

***

"En kyllä vielä sano 'rakkaani' etten säikytä..." sanon hänelle. Isäntä avaa jo suunsa vastatakseen tähän, kun jatkan: "Siis itseäni lähinnä."
Hän sulkee suunsa. Mitähän hän halusi sanoa?

***

"Anna mun mennä, anna mun mennä," rimpuilen hänen vieressään laulua esittäessäni radion soidessa.
"En varmasti anna," hän vastaa käsittäen vitsailuni ja esitykseni.
Olen tukehtuvinani: "Mä oven avaan, en henkeä saa."
Isäntä pyörittelee silmiään.
"Anna mun mennä!" toistan.
Isäntä pudistelee päätään ja toteaa, ettei onnistu.
"En tänne kuulukaan."
Isäntä huokaisee lievän turhautuneesti.
"Mun koti ei oo täällä."
"Niin, ei vielä," sanomme kuin yhdestä suusta. Hymyilemme toisillemme, suikkaamme suukon ja jatkamme eläinten hoitoa.

***

Olen asettautunut ihme zen-olotilaan.
Mietin perhe-elämää Isännän kanssa, miten tilan asioita hoidetaan, pieniä yksityiskohtia yhteiselosta ja ympäristöstä;
mietin miten hyvin tulen tulevien appivanhempieni kanssa toimeen, miten minut on kuin imaistu mukaan heidän perheeseensä, on hyväksytty;
mietin vain, miten ihmeessä onnistuin löytämään jotain näin hyvää itselleni.

Mietin, että se 'rakkaani' taitaa kuitenkin olla ihan oikea nimitys hellitellä Isäntääni.

Uusi vuosi

Onnellista ja parempaa uutta vuotta kaikille lukijoille :)

Itsellä uusi vuosi vaihtuukin onnellisissa merkeissä, kun lähden Isännän luokse huomenna sitä viettämään.

Kohti uusia kujeita siis ;)

-Mou

Isäntäni

Herroista hurmaavin ja ehdottomasti jalat alta vievin on herra numero 12, Isäntä. Yksinkertaisesti sanottuna ihana tapaus, mikä löytö, mikä hurma, AH.

Tehokasta toimintaa muuten se treffiprofiilini päivitys - totesin profiilia pois ottaessani, että eihän päivitetty versio ehtinyt olla esillä kokonaista kuukauttakaan kun jo seurustelin. Joten kannattaa välillä muutella ja olla itsekin aktiivinen, noin niin kuin vinkkinä nettitreffaajille ;)

Isäntä on siis nimensä mukaisesti maatilan isäntä, kototilansa jatkaja. Samoista oloista ja elinympäristöstä siis, mistä itsekin alunperin kotoisin, vaikka kaupungissa tässä asunutkin reilu vuoden. Tässä on siis käyty ihan oma Maajussille morsian -versionsa, ilman tv-kameroita ja muita erityisempiä kilpailijoita. Onhan tässä ihan hääpäiväkin jo vitsailtuna valmiiksi ;) ja niin, lapsiluku myös.

Synkkaa siis. Todella hyvin. Pässi on toiselle pässi, eli viitaten vuosipäivämerkintäni ajatukseen, että pitäisi kirjoittaa horoskoopeista, niin eräs johtopäätökseni siihen olisi ollut, että toinen Oinas on ilmeisesti allekirjoittaneelle pässinpäälle hyvä. Yhtä nopea ajatuksenjuoksu ja silkka haaveilu (eli siis miksi ylipäänsä hääpäivästä on ollut puhetta), tietty tulistumisen aste, toki se tietty eroottisuuskin (kaksi tulimerkkiä samaan petiin = GRAU! - tosin välihuomauksena tähän, hänen kanssaan se ei ole seksiä, se on making loooooove:a) ja mitähän vielä voisin tähän ylistää... No. Kaikenlaista, mutten osaa nyt eritellä kovin hyvin, ainakaan horoskooppeihin pohjautuen :p
Tähtiin kirjoitettuako? ;)

Sunnuntaina tulee kuukausi seurusteluakin täyteen. Tähän aikaväliin on sisältynyt paljon tekstiviestejä lähtien huomenentoivotuksista jatkuen päivän mittaan tulevien havaintojen ja pohdintojen jakamisena, vielä enemmän mesekeskusteluja sitten illalla ja jonkin verran ihan puhelinkeskustelujakin. Ja tietty yhdessäoloa, vierailuja molemmin puolin vanhempien luona (eka - ja miksei viimeinenkin - kerta korkattu siinä asiassa siis) ja tutustumista toistemme ystäviin ja läheisiin. Laivareissukin tuli tuossa tehtyä männäviikolla. Jatkossa tiedossa joulupäivä ja uusivuosi yhdessä. Ja niin, yhteiset synttärit sitten keväällä, kun täytämme pienen ajan sisällä yhteensä tasavuosia ;D

Joten mikäs se tässä on ollessa, onnellisena paistatellessa?
Nut on siis tjodella hjuva fiilis.
And I feeeeeeeeeeeeeeel nice, like sugar and spice.

Löytyikö järjen hiventäkään koko tekstistä?
Aika irrallista. Mutta toisaalta on aika irrallisen leijuva olokin ja silti kuitenkin jollain tapaa niin järjellinen.

Tarvitaan aikamoinen määrä paskaa niskaan ennenkuin tämä onnellisen tyytyväinen virne on Moun kasvoilta pois pyyhitty. Eikä se taida sittenkään ihan kovin paljoa himmetä ;)

Kirje Joulupukille

Rakas Joulupukki,

Siitä onkin aikaa, kun viimeksi kirjoitin, mutta nyt halusinkin lähinnä kiittää sinua. En tiedä kuulitko sinä vai joku muu hyvä haltija aikanaan ajatukseni siitä, minkälainen mahdollisen tulevan mieheni pitäisi olla, niin ulkoisesti kuin sisältäkin. Muistathan, silloin kun olin varmaan kolmen-neljäntoista vanha ja mietin tällaisia hassuja asioita kuin että miehen täytyy olla minua pidempi, isompijalkainen ja paksumpiranteinen - oma isokokoisuuteni kun minua silloin häiritsi. Ja mieluusti tumma, pitkähiuksinen, minua vähän vanhempi. Että hän olisi kiltti, huomaavainen, vähän romantikkokin, huumorintajuinen, mutta osaisi sanoa vastaankin oman mielipiteensä, olisi vahva.

Tiedätkö, olin jo unohtanut tuon ulkoisen litanian kokonaan, mutta muistin sen katsellessani Isäntää ollessamme hänen luonaan ja jutellessamme hänen vanhempiensa kanssa. Katselin häntä ja totesin mielessäni, että 'voihan jehna, hänkö se onkin?'

Ajattelit sitten laittaa oikein parastasi tulemaan vai? Täyttäen nuo piirteet ja lisäten siihen vielä vähän lisää, etten edes voisi kieltäytyä?
Oli miten hyvänsä, kiitos tuhannesti siitä!

Yritän nyt pysyä siis kilttinä, että saan pitää hänet vielä tulevinakin jouluina ja muinakin juhlapyhinä :)

-Mou Rire

Newsflash

Vuorokauden mittaiset ensitreffit ja tuloksena:
So long, sinkkuelämä, tervehdys, seurustelu.

Isännästä lisää sitten myöhemmin. Jatkan hehkutusmatkaani eteenpäin.

I feel good (dädä-dädä-dädä-dä)
You knew that I would now (dädä-dädä-dädä-dä)
I feel good (dädä-dädä-dädä-dä)
You knew that I would now (dädä-dädä-dädä-dä)
So good, so good
'cause I got you (dä-dä-dä-dä)
WHOAAAAA!

Vuosipäivä

Vuosi ensimmäisestä merkinnästä! Tänne asti blogi siis säilynyt mukana, ajatus ja tapa kirjoittaa hieman matkan varrella muuttuneena.

Siinä mielessä siis ihan mainitsemisen arvoinen päivä - ja lyhyen merkinnänkin. Piti kyllä kirjoittaa merkintää herrojen horoskoopeista ja omani yhteensopivuudesta, mutta pää sen verran seis tällä hetkellä, ettei irtoakaan niin hyvin kuin luulin. Ehkä vielä joku päivä tässä... :)

Kippis ja kulaus, kohti uusia kirjoituksia. *skoolaa vesilasillisella*

-Mou Rire

Treffailua ja muutakin mukavaa

Päivitinpä tuossa treffiprofiilinikin uuteen uskoon, vaihtui kuva ja kuvausteksti. Käynyt siellä nyt lähestulkoon päivittäin kurkistamassa, joten profiilini näkynyt etusivulla --> enempi kurkkaajia --> jopa viestejä ja flirttejäkin. Ja koska käyn tätä yhden naisen mielenosoitustani, että naisetkin tekisivät siellä aloitteita, flirttailisivat ja laittaisivat viestejä, niin onpahan tullut viestiteltyä sielläkin puolella pitkästä aikaa vähän enempi. :)

Tulostakin on syntynyt omalla tavallaan, meseen on lisätty muutama uusi tapaus, joidenka kanssa keskustelut kylläkin kulkevat hieman takkuilevasti. Eräs hieman vakavammin otettava tapaus oli otettu, kun olin hänelle laittanut viestiä menemään treffipalvelun puolella, koska oli itse miettinyt viestin laittamista myös minulle, mutta minäpä ehdin ensin ;)

Myös eräs vanha tuttu otti jälleen kerran sitä kautta yhteyttä... tämä tapaus siis sellainen, jonka olen aikanaan muutama vuosi sitten luokkakaverini kautta tavannut, kun menin sanomaan kaverilleni, että pitäisiköhän sitä löytää mies itselleen ja hänelläpä oli juuri sopiva tarjokas mielessään... Kävin hänen luonaan pari kertaa kahvilla, kerran tein ruokaakin, mutta hän ei minua sytyttänyt ja silloinen kiireinen kevät puski päälle, joten se juttu sitten jäi. Hän on ottanut muutaman kerran sen kevään jälkeenkin yhteyttä, milloin tekstiviestillä ja noin vuosi aikaa myös juuri tuon treffipalvelun kautta.

Tällä kertaa yhteydenotto treffipalvelussa yksityisviestin muodossa oli omalla tavallaan suloinen, helkkarin ahdistava ja tietyiltä osin jopa pelottavakin. Sisältö muutamalla muokatulla lauseella pähkinänkuoressa: "Olisiko mahdoton ajatus, jos meistä tulisi onnellinen pari? Edetään ihan rauhassa, voitaisiin tapailla niin pitkään kuin haluat, että opitaan tuntemaan toisemme, vaikka se veisi ikuisuuden, voin kyllä odottaa."
Ehdotti kahvittelua ja muutenkin tapaamista, mutta lopulta totesin hänelle suoraan, etten halua herättää liikoja toiveita, koska silloin muutama vuosi sitten ei sytyttänyt enkä usko, että nytkään on tilanne muuttunut.
Hän ei ole vastannut tuohon viestiini, mutta näen palvelusta, että hän on lukenut sen. Joten jos jäisi lopultakin tähän...

Ja sitten... lisää näitä minuun enempikin ihastuneita, mutta jotka eivät varsinaisesti omia sytykkeitäni saa palamaan... Aiemmasta merkinnästäni:

"Ennen kuin herra seitsemää kävin tapaamassa, kävin myös kahvilla yhden toisen herran kanssa. Tämä tuli täysin ex tempore, kun olin matkalla Maggien luokse ja viritys (treffipalvelun kautta tavattu) soitti minulle ja ehdotti paluumatkalleni kahvitapaamista. Istuimme huoltoaseman kahvilassa noin tunnin verran jutellen, hän piti keskustelua yllä. Jokin hänessä tökki vastaan - minä kun perustan tähän paljon puhuttuun vaistooni ja fiilikseen monta asiaa - ja tunne taisi olla molemminpuolinen, ettei siitä ainakaan vakavampaa puhetta edes syntynyt. Nykyään juttelemme Facebookin välityksellä silloin tällöin ja tsemppaamme toisiamme ihmissuhteissa. Hän antoi myöhemmin pisteet minulle siitä, että ainakin pysyin kahvitreffeillä loppuun asti enkä hylännyt häntä heti alkuunsa, kuten eräs toinen tyttö hänelle teki myöhemmin."

Oivoi. Tässä nyt on mennyt muutama viikko, että olen päivittäin Facebookissa kirjoitellut yksityisviestejä tämän herran kanssa - nimettäköön hänet nyt vaikkapa Huliksi. Sunnuntaina hän tuli lopulta käymäänkin; peruin torstain mahdollisuuden tapaamiseen niin virkeyssyistä perjantain pitkälle työpäivälle kuin siitäkin syystä, että Kaapin pirulainen onnistui keskiviikkoiltana jättämään kaulalleni jäljen, jolla en halunnut Hulin tunteita loukata... Köh. Huli kun oli tehnyt viesteissään selväksi kiinnostuksensa ja ihastuksensa minunlaiseeni naiseen ja minuun erityisesti.

Tapaaminen meni ihan mukavasti, kahvittelimme ja herkuttelimme tarjottavilla, joimme glögiä ja kuuntelimme musiikkia, kappaleita, joita hän halusi minun kuulevan. Huli on herrasmies ja tietyiltä osin myös täysin romantikko, joten hän tuli kyllä lähelle, muttei ahdistanut. Tai no... oma ahdistukseni johtui lähinnä siitä syystä, että en halunnut häntä työntää poiskaan, koska kosketus ja läheisyys tuntuu kuitenkin hyvältä, mutten toisaalta antaa vastakaikuakaan, koska en kulje ihan samalla vakavuusasteella hänen kanssaan, hänen suhteensa.
Kai se olisi fiksuinta todeta hänelle, ettei olisi häntä kohtaan oikein antaa jutun edetä noita hänen jakamiaan suukkoja pidemmälle, koska itse en samanlaista tunteen paloa koe...

Äh.
Kaipa tämä tästä.

**

Ai niin, Liatian blogin kommenteissa vilisseisiin arveluihin niin Roosalle kuin muillekin tiedoksi:
Ei, emme ole kovin aktiivisesti olleet Harrin kanssa yhteydessä tässä viime viikkoina. Annan hänelle aikaa, annan itselleni aikaa. Eikä tapailun ollut tarkoituskaan jatkua heti vaan ehkä sitten myöhemmin, tarkoittaen ensi kevättä, jolloin koulutus olisi pois alta ja muutama muukin juttu varmasti paremmin selvillä hänen puoleltaan.
Ja kuten Liatia itse fiksusti siellä vastasi kommenteissa:
"Pointti oli siinä, että ihmisten pitää antaa itse elää niinkuin parhaakseen näkee. Ihan vain senkin takia, että oppisi jotain."
Näinpä. Kuulun itse siihen ryhmään, jonka täytyy oppia asiat molempien kantapäiden kautta, ennen kuin oppii. Harrin suhteen siis voisi sanoa toisen kantapään olevan vielä täysin tietämätön... :p

Mutta se tästä aiheesta. Etenkin muissa blogeissa sitä käsitellessä, jos jotain kysyttävää ja paasattavaa löytyy, niin tänne puolelle, kiitos.

***

EDIT 4.11.09 klo 16:45:
Ja paskat. Facebook osaa myös näimmä vittuilun jalon taidon. Ensimmäinen uutinen, jonka etusivullani näen, on se, että Harri on uudessa suhteessa.

Now I feel like an idiot. Tämä tosin vasta pienen itkukohtauksen jälkeen.
Luojan kiitos puhelintyölle, oli pakko ryhdistäytyä siinä kohtaa, kun puhelin alkoi soida linjoilta...