Kärsin inspiraation puutteesta. Ja sisäisen sensuurini liiallisesta toiminnasta. Mieleni tekee kirjoittaa uudesta kohtaamisesta - muistelen eri vivahteita ja hykertelen mielessäni huulenheittoa sen herran kanssa, eri tilanteissa, eri asennoissa... Mutta tämä mielihalu kirjoittamiselle iskee aina väärään aikaan, kun täytyisi keskittyä töihin tai muuhun tärkeään.
Näin, kun olisi aikaa, ei tekstiä tahdo syntyä. Ja jos syntyykin, se näyttääkin jo pakotetulta. Tai sitten luen vain hyvin kriittisesti, mikä on sekin mahdollista...
Huomasin myös tänään, että olen unohtanut. Ne kohtaamiset, joista olen jo tänne kirjoittanut, olen unohtanut yksityiskohdat. Kirjoitin niistä osan pois mielestäni tähän blogiin enkä saa enää yhtä tarkasti tilanteita mieleeni niistä. Johtuuko tämänhetkinen kirjoittajan lukkoni siis siitä, etten halua unohtaa seuraavaa kohtaamista, josta kirjoitan?
No, saa nähdä miten siinä käy, unohdanko. Vai palautuuko kyseinen herra tilanteineen mieleeni yhä uudestaan ja uudestaan... ;)
Uutta kirjoituspuuskaa odotellessa...
-Mou Rire
7 kommenttia:
Minulla on nykyään mukana pieni lehtiö tai revin välillä paperilappusia ja kirjoitan kiireen keskellä muutaman rivin ajatuksia, jotka yhtäkkiä tulvahtivat esiin...
Mullakin on joulukuusta lähtien käsilaukussa kulkenut vihko mukana, kun kyllästyin paperilappusiin...
Mutta sisäinen sensuuri vielä estelee kirjoittamasta ihan kaikkia ajatuksia paperille, jos joku ulkopuolinen joskus sattuukin näkemään...
*miettii hiljaa mielessään tilannetta jossa erinäisiä asentoja rajoittaa kirjoitustilan löytyminen*
Aika monessa kännykässä on nykyään äänitysmahdollisuus,sitäkin voi käyttää sanelukoneena jos aivan kurkoajatusta pukkaa mieleen;-)
Ihan - ei muuten hassumpi ajatus, tuota en ole viel tullu ajatelleeks aiemmin. Työpäivän keskellä vois hyvin mutista pienen äänityksen. Kiitos vinkistä! :)
HuHuu? Tule taas esiin!
I just did ;D
Lähetä kommentti